Kekkonen kakkonen, hevosmies makkonen

Ai voi pojat, tällä hetkellä on elämä helppoo ja hauskaa kuin lapsen lyöminen. Käytiin a-radalla räiskimässä, tein oman ennätyksen, ruoka ja keli oli hyvää PLUS päästiin masin kyydillä. Huomenna ja maanantaina sama reissu luvassa hiihtäen. Hiihtämistä on tullukin harrastettua tällä viikolla...

Kekkonen kakkonen. Tietäjät tietää kuka on ykkönen

Gines-aakkoset

Leirille luonnollisesti mentiin ja tultiin suksilla joku viis kilsaa per siivu, joka ei sinänsä tunnu missään, mutta varsinkin kasarmille palatessa hiihtoreissu oli aika ikimuistonen: plussakelin takia suksenpohjissa oli jatkuvasti semmonen about viiden sentin lumikerros, matka jäätyili aivan jatkuvasti ja puolet matkasta oli vielä ahkio vedossa. Nelisen tuntia siihen taidettiin kuluttaa että päästiin harjotusalueelta takasin yksikköön.

Ite leirillä ei mitään kurjuutta kummempaa, telttaa pystyteltiin ja purettiin viitisen kertaa ekan päivän aikana, jonka jälkeen kaivettiin suoja-aseman lähelle poterot lumihankeen. Ihan tuli lapsuus mieleen. Toisena päivänä alikit piti rasteja kaikista sotilaan perusasioista, kuten telamiinojen ja sitä kautta varamiinotteen asentamisesta, sinkotaistelijaparin ja vartiomiehen toiminnasta sekä käsikranaateista. Naattihommissa heitettiin lopuks nallilla varustettu käkkäri, joka siis pamahti about wanhan kunnon kiinanpommin verran. Yks taistelija lähti sitten käkkärirastin jälkeen hoidettavaks keskussairaalaan asti, kun onnistu räjäyttämään kranaatin kädessään. Normaalisti tommonen nalliräpsy ei aiheuta sen kummempia vammoja, mutta tässä tapauksessa taistelija oli onnistunu pyöräyttämään kranaatin siten, että pohja oli kämmentä vasten ja nallista lenti sitten metallinpala käteen. Äijä siitä tosiaan kaksiin hoidettavaks ja x-määrä päiviä vemppaa.

Pimeellä tsekkailtiin sitten PV:n pimeävarustusta, kuten paukku- ja valoilmasimia, valoraketteja ynnä muita ilotulitusraketteja. Vilkuiltiinpa sitä myös valonvahvistimien (codijonnet tuntee laitteen nimellä NAIT_VISÖN_KOKKELIT) ja lämpökameran läpi. Siitä ilta jatku siten, että alikit tuli ilmottamaan mahdollisesta vihollisen hyökkäyksestä yön aikana, mikä tarkotti sitä että kipinässä piti olla tarkkana. Noh, olin sitten vähintään riittävän tarkkana kun kävin tekemässä hälytyksen joskus puol kuuden aikaan koska metästä kuulu epäilyttäviä ääniä. Kukaan ei vieläkään tiedä, mikä aiheutti rynkyn vaihtimen liikuttelua vastaavan äänen, mutta ei se ainakaan hälytyksen arvonen naksuttelu ollu. Ois voinu olla, tuo meidän kouluttaja on semmonen sotakone että en ois ihmetelly vaikka se ois tarponu siinä hangessa keskellä yötä naksuttelemaan rynkkyä meidän teltan viereen.

Oikee hälytys tulikin sitten joskus kuuden jälkeen, mutta puolustautuminen ei menny ihan niinkun sotilaan käsikirja meille opettaa: vartiomiehen tehdessä hälytystä olin jo käytännössä valmis taisteluun, siitä vaan rynchesteri selkään ja poteroon mars mars, mutta heti kun kerkesin asemiin ja ladata aseen, hyökkäys loppu siihen eikä kukaan meidän porukasta kerenny ampua laukaustakaan. Masenti vähäsen.


Päivän sitaatteja "Eihän varusmies kehtaa lomapuvussa kannella mitään pronssisia tai hopeisia ampumamerkkejä. Kahtoovat vaan että "Eihän tuommonen kaveri osu annettaessa ees oikeeseen reikään, jätetäänpä tiskille" - Ltn Inka...

"Kuunteletteko te?! Alokas Hiphoppi!! Korjatkaa nuo housut." - Muuan alikin runnutus allekirjoittaneelle, syynä XL-koon smurffihousut