Kolme viikkoo takana, (leiri)elämä edessä

Kajaanissa tuulee. Vitusti. Mutta huomenna päästään tuulta piiloon metsän keskelle leirihommille. Maanantaipäivä on menny lähinnä kasarmin ja prikaatin auditorion väliä ravatessa, pilkkiessä ja rupisia, seinänkokosia pippelinkuvia katellessa. Jessus sentään.... Iltapäivällä sitten pakkailtiin vähän kampetta leiriä varten, eikä hommat menny ihan niinkun telkkarin eräohjelmissa. Ensin ruvettiin innokkaana pakkaamaan tavaroita reppuun, luonnollisesti samalla miettien että mitä oikeesti tarvii kahen päivän leirille ja mitä pitää jättää kotiin. Just kun saatiin reput valmiiks, niin alikki tulee ilmottamaan että pakatkaahan pikkureppuun taisteluvarustus ja ottakaa mukaan. Noh, sitten nohevina poikina tungettiin pikkureput isojen reppujen sisään ja luultiin että nyt ollaan valmiita. Koko ajan tietenkin oletettiin että hiihdetään ne isot reput selässä, mutta paskat täällä niin fyysisiä suorituksia! Isot reput menee nimittäin masin kyydillä leiripaikalle ja ukot hiihtää tst-varustus päällä omia latujaan perässä. Noh, en valita...

Muutenkin tämän firman tiedonvälityksessä on hienoisia epäselvyyksiä. Ilmotustaululla olevassa viikko-ohjelmassa lukee lauantain ja sunnuntain kohdalla ampumakoulutusta, jossa ei sinänsä ole siis mitään ihmeellistä. Pelokasta alokasta vaan meinaa hämmentää se, että toisessa viikko-ohjelmalapussa lukee "siirtyminen suksilla" ja toisessa "siirtyminen ajoneuvoilla". Oishan se tietysti ihan näpsäkkä viikko, kolme päivää leiriä, perjantaina Cooperin testi ja viikonloppuna hiihdeltäis vielä parikymppiä. Mikäs siinä sitten ginestä vietellessä... Tuleville morteille muuten vinkki masi-kyydistä: ottakaa rynkystä lipas irti ennen kun laitatte sen siihen moduulin telineeseen. En voi korostaa riittävästi sen lisätilan merkitystä, mikä tarvitaan vuoristoratapenkin turvavöiden kiinnittämiseksi.





Jos alok. Vääräniemi lukee tätä, tää on sulle.