Etuaamupala ja herätys viideltä, nam. Hiihto Kassunkurulle, nam.
Jatkettiin siis ampumaleirin hommeleita taistelijaparin hyökkäysammunnalla. Päivä meni aika samallalailla kun mitä tiistaina, eli ekaks puljattiin jotain rasteja siinä aamutuimaan, ensiapua, telamiinoja/käsikranaatteja, puolustustaistelua (paukkupatruunoista puunsäleitä silmään jo neljättä kertaa) ja lopuks varusmiesten kestosuosikki suojeluvaroitus ja -hälytysrasti. Suhteellisen surkuhupasaa kun suojeluvarustus ois periaatteessa saatava päälle about kolmessa-neljässä minuutissa, mutta meillä meni vähintään kaks kertaa se aika nyhjätessä jotain sadepuvun housuja ja takin nappeja kiinni... Todettiin että taistelukaasuhyökkäyksessa kuoltas varmaan hitaasti ja tuskallisesti omaan töhöyteemme.
Päivän paras anti oli kuitenkin välittömästi (korrrrrrostan: välittömästi) suojelurastin jälkeen, jolloin kersantti-immeinen päätti rankoo koko porukkaa yksittäisten taistelijoiden hölmöilyistä: osa porukasta oli nimittäin unohtanu kassulle varustusta, kuten sadepuvun housuja tai aseenputsausvälineitä. Siinäpä sitten nämä neljä sankaria makuulle maahan ja muu porukka evakuoi kyseiset taistelijat SEKÄ kaiken materiaalin (suksen mukaanlukien) n. 200 metrin päähän harjanteelle. Umpihangessa. Nam.
Episodin jälkeen kuitenkin alko valo paistamaan risukasaankin ja päästiin syömään ja taistelemaan. Ohjelmassa siis tosiaan taistelijaparin hyökkäysammunta, ja päivän kulku seuraava: ensin viilailtiin suoritteet oikeiks kylmällä (=kuivaharjottelu)radalla, minkä jälkeen paukkupatruunasuorituksen jälkeen ampumaan kovilla ensin helppo ja sitten vaikeempi kova rata. Itellä kävi kuitenkin sen verran paska munkki että jouduin taistelijaparin kanssa vikana radalle, eli venailtiin siinä varmaan joku tunti ennen kun päästiin ees kylmälle radalle koohottamaan. Siinä tietysti kerkes skouttailla muiden suorituksia ja spottailla virheen paikat pois. Omat vedot menikin sitten siihen malliin että voipi olla tyytyväinen ja skapparitkin jopa ylty vähäsen kehumaan. Ammuntojen jälkeen normaalisti masilla takasin kassulle ja pakkiruokaa yksikön takapihalla. Kokonaisuudessaan siis aikalailla mukava päivä, janttereita on mukava ampua ja syöksyminenkään ei oo hassumpaa pehmeeseen ja tampattuun lumeen.
Käytännön vinkkejä tuleville saapumiserille: hiihtäessä ei ees kannata harkita poolokerrastoo kummempaa vaatetusta lumipuvun alle ainakaan näillä (-5) pakkasilla. -15 keleillä villapaitakin mahtaa olla riittävä, pakkastakkia en suosittele. Kuumahan siinä tulee.
Aukkivitutus on muuten jännä homma, joskus vituttaa niin ettei veri kierrä ja joskus on ihan silleen että "noh pittääpä mennä". Noh, semmonen huhu kiertää että aukki ykkösen aikana ois kaks ginestä, minkä jälkeen seuraavat ginekset ois mahollisesti vasta joskus heinäkuussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti