The end is near!!!

Tänään jäljellä

Tuntematon Sotilas valtas Ylihärsilän punkan

Tuossapa taas menneen viikon meininkejä kuvina. Ylemmän kuvan TJ-kalenteri tuli askarreltua joskus oppitunnilla, joka käsitteli "harjoitusvastustajan pioneeritoimintaa". Meille korostettiin että kyseessä on vain harjoitusvastustaja, eikä mikään tietty osapuoli, mutta huomattavan paljon niissä kuvissa tuntu löytyvän noita kyrillisiä kirjaimia ynnä muuta itäkamaa... Mutta tosiaan, tuli käytettyä sekin oppitunti hyödyllisesti kuten kuvasta näkyy.

Alemman kuvan tarina on semmonen, että iltavahvarin jälkeen naapuripunkan tekamölli-Ylihärsilä löyti punkastaan kuvassa esiintyvän hahmon. Kutsuttiin kokelas paikalle, joka pienen ihmettelyn jälkeen totes että "muuten asiallista perseilyä, mutta ottakaa nuo kengät pois ja antakaa kaverin jatkaa unia." Kengät ja kaveri sai kyllä valitettavasti lähtöpassit ennen hiljasuutta...

Nohevimmat lukijat muistanee, että viime postauksessa nostin torstaisen hiihtomarssin viikon kohokohdaks. Pyörrän sanani. Perjantaina oli ohjelmassa semmonen juttu kun ampumataitotesti, jota lähettiin ampumaan joskus kaheksan maissa. Aamulla ongelmia tuotti ampumapaikkojen rakentelu: normaalisti ammutaan katoksesta, jossa ampumapaikat on valmiiks osotettuna ja ei tarvii muuta kun levitellä tavaransa ja ruveta ampumaan, mutta nyt ammuttiin pitemmältä radalta, joka tarkotti sitä, että jouduttiin käytännössä rakentamaan kaikki ampumapaikat 150 metrin vallille. 50 äijää ampumassa, eli voitte kuvitella millanen hässäkkä siitä tuli kun jokainen patja piti olla taulujen kohdalla. Siitä kummiskin selvittiin, mutta heti kun saatiin ammunnat käyntiin, niin arska perkeleppä rupes paistelemaan sieltä jostain harjun takaa, mikä on ampujalle pahin mahdollinen keli. Auringonpaiste nimittäin aiheuttaa aseen tähtäimiin ikävän heijastuksen, mikä johtaa siihen, että osumat lähtee viettämään alaspäin. "Aurinko vie osumat mennessään", vanha viidakon sanonta piti kutinsa.

Noh, siinä kummiskin räiskittiin ensin 5+5 kohdistussarja ja kasa näytti ihan suht hyvältä, suurin osa kuitenkin vielä ysin ringissä. Kuitenkin Vornasen kanssa kuumoteltiin sitä, että pitäskö varmuuden vuoks ruveta tähtäilemään pikkasen ylöspäin, mutta arveltiin lopulta että turha ruveta kikkailemaan. Varsinaiseen ATT-ammuntaan askartelin mukana olleesta paperinpalasta pro-tason silmälapun, joka A, helpotti keskittymistä blokkaamalla vasemman silmän näkökenttää ja B, vähenti auringon aiheuttamaa haittaa, eli näin taululle paremmin. Siinäpä sitten paukuteltiin ensin makuulta normaali kuuden sarja, polvelta kolme laukausta (jotka meni paremmin kun ikinä millonkaan), ja lopuks 50m vallilta kolme laukausta pystystä viiden sekunnin kääntöihin. Pystyjen jälkeen kuumotti suht rajusti, että mitähän sieltä taulusta löytyy (11 osumalla saa kuntsarin, 12 osumalla kuntsarin ja kultasen ampumamerkin). Vornasen mulukku oli ampunu just tuon 12 tauluun ja itellä oli yks karannu alavasemmalle, todennäkösesti toinen pystystä ammuttu laukaus. Vähän korpes sen ampumamerkin menetys, koska aiemmissa ammunnoissa minä ja moni muu oli ampunu sen 12, mutta kölli mikä kölli!

Lopuks siirryttiin sitten takasin 50m vallille, jossa venailtiin hetken aikaa, kunnes ammuntaa valvomassa ollu luutnantti tiedotti, että parhaat ATT:sta ammutut tulokset jää voimaan, joka tarkotti siis sitä, että ne aiempien ammuntojen tuloksetkin otettiin huomioon!! Ens viikolla siis reikämestarin merkkiä lomapuvun rinnukseen! Fiilis oli jo aika korkeella, eikä siinä vielä kaikki: jokaselle taistelijalle jaettiin lipas, jossa olevat "noin yhdeksän patruunaa" saatiin paukuttaa sarjalla! Ammunnat siis päätty käskyyn "Noin yhdeksän laukausta, omaan tauluun, 2-3 laukauksen purskeina, TULTA!!!!!" Makkeeta hommaa! Ampumapaikkojen siivouksen jälkeen pakkiruoka (makaronilaatikko, mehu ja VITTU SUKLAAVANUKAS!!) ja siirtyminen kassulle autokyydillä, luonnollisesti. Oli muuten kyytiä odotellessa kevättä rinnoissa (molemmissa tasapuolisesti): maatiin vaan lumipenkalla, aurinko paisto, linnut laulo (tai Ylitalo, en oo varma) ja masin renkaista vaan valuu vettä kun lumi sulaa.

Asetarkastus ekalla läpi, teksikin meni sen verran nopeeta läpi että kerettiin käymään sotkussakin ennen lomille lähtöö! Jumaleissön, niinsanotusti pehmeä laskeutuminen lomille. Ja kyllä, kevätaurinko paisto koko päivän kirkkaasti ja iloisesti. Nämä on niitä päiviä, joita kannattaa muistella jälkeenpäin.

Ens viikolla onkin paljon puuhaa tiedossa, koska P-kausi loppuu ja pitää muuttaa teknoon aukkihommeleille. Oon itseasiassa aika helkkarin epätietonen siitä, mitä nyt tulee tapahtumaan: osa tavaroista pitää vissiin palauttaa ja osaa ei tarvii, jotkut sanoo että ens viikonloppu ois kiinni, mutta kellään ei oo vielä varmaa tietoo. Lomakyytiin oon jokatapauksessa ilmottautunu, mutta jos se jää käyttämättä, niin huonompi homma koska esitutkintaa seuraa.... Pitänee perua.

Muutenhan tuo viikko on melkosta tissien läpsyttelyä, oppitunteja, vähän pioneerikoulutusta, VMTK-teemapäivä ja muuta mukavata. Torstaista lähtien meininki onkin sitten varmaan eri. Katellaan.