keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Ampumaleiri on ampumaleiri



Viikon ohjelmassa on siis ampumaleiri, joka nyt ei ehkä hirveesti muistuta leiriä, vai mitä sanotte seuraavasta: tiistaina herätys 5:10, minkä jälkeen aamupalan kautta siirtyminen suksin n. 2-3km päähän Kassunkurun ampuma-alueelle. Ensin puuhailtiin aamupäivän ajan jotain hönärasteja tyyliin KES, teltan pystytys ja hyökkäyksen harjottelu. Rastien jälkeen sitten painittiin ja painittiinkin kunnolla: vedettiin sinne hankeen joku 15x20m alue, jossa sitten vedettiin about 7 rundia sotilaspainia. Tarkotuksena oli heivata vastapuolen porukka rajojen yli parhaaksi katsomallaan tyylillä. Toiminnan hapottavuuden voi päätellä siitä, että lunta oli polveen asti. Painin jälkeen venailtiin ruokaa joku puolistuntinen ja syötyä siirryttiin vajaa kilsa ampumaharjotusalueelle.

Harkka-alueella lähettiin pikku briiffin jälkeen ammuskelemaan RK1, RK2 ja kevyen kertasingon sisäpiippuammunnat. Aika oli pikkasen kortilla kun oltiin aikataulusta joku puoltoista tuntia myöhässä, eli jätettiin paukkupatruunat kokonaan välistä ja siirryttiin suoraan koviin ammuntoihin. Tykitettiin siinä poterosta käsin janttereihin (kaatuviin maalitauluihin) eka kaks lipasta, joissa 5 ja 10 patruunaa, minkä jälkeen siirryttiin toiseen rynkkyammuntaan, jossa toistettiin sama setti mutta eri lipastuksilla (tämäkin tod. näk. ajanpuutteen takia). Rynkkyhommeleiden jälkeen siirryttiin kertasingon sisäpiippuammuntaan, jossa ammuttiin pari valojuova-ammusta, eli käytännössä semmosia ilotuliteraketin tyyppisiä ammuksia vaunumaaliin ja saatiin siitä sitten palaute. Ammuntojen jälkeen kömmittiin takasin alotuspaikalle ja puuhasteltiin hetki jonkun karttatehtävän parissa, kunnes masi tuli pelastamaan meidät metästä takasin kassulle, missä pihapakkiruuan kautta tupiin ja kerroksiin mars.
Pioneeri Rantsi ilmoittautuu kotiyksikköön

Kokonaisuudessaan tuo ampumapäivä oli ihan jees, poislukien aamun hiihtoretki; lyhyitten ja huonojen yöunien jälkeen kun lähetään hiihtämään säkkipimeessä taisteluvarustus niskassa, niin voitte kuvitella miltä se tuntuu heti lomien jälkeen...

Tänään varmistu ihan aikuisten oikeesti nyt sitten se aukkihommelikin. Varapäällikön luona käytiin ja siellä kysyttiin että oletteko tyytyväinen. Ilmotin normaalisti tyytymättömyyteni, muttei sillä nyt niin vaikutusta asiaan tainnu olla. Ehkä se koneelle kirjotti että ei motivoitunut. Vitutusta aiheutti lähinnä se, että herra yliluutnantti tarjos varmaan kaikille muille yhtä vapaata E-kuskin paikkaa, mutta kun minä ilmotin halukuuteni siihen hommaan niin "te olisitte hyvä E-kuljettaja, mutta ei se millään käy, koska teidän tilallenne pitäisi sitten etsiä uusi mies tuonne aliupseerikouluun." Voi pojat.

Hhehe, alikit sai tänään runtua komppanian päälliköltä. Me nimittäin täytettiin tuossa viime viikolla tuntemukset-kysely, jossa kartotettiin vähän yleistä meininkiä täällä yksikössä tyyliin "onko ollu aikaa syödä" tai "onko siivouspalvelu toteutettu mielekkäästi". Muuten tulokset oli hyviä, mutta kapteeni halus vielä saada selvennystä kysymykseen, jonka tulokset oli prikaatin toisiks huonoimmat: "Keskitytäänkö iltavahvuuslaskennassa vahvuuden laskemiseen?" Kerrottiin sitten herra kapteenille että miten meidän iltavahvari toimii, eikä kaikki mene ilmeisesti ihan niinkun pitäs... Alikit vaikuttaa tällä hetkellä aika vittuuntuneilta, joten saapa nähä että mitä tänä iltana tapahtuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti