RIP Isko

Pakollinen turistikuva

Pioneerit Vähämäki, Ylihärsilä, Pääkkö, Rantsi, Viitiö, Vornanen, Ylitalo, Rantakangas sekä Äijänen

Satan, huomenna se aukki alkaa. Tänään tarkastettiin ja pakattiin varustus eikä ihme kyllä jouduttu tekemään meidän tuvasta kun yks häväri ja sekin piposta! Ihme kyllä. Lyötiin siis kaikki kamat reppuun ja nyt se pötköttää tuolla punkan alla, tai sitten punkka keikkuu repun päällä, miten vaan. Varustus joka tapauksessa kasassa ja huomenna ruokailun jälkeen vaelletaan välioven toiselle puolelle Teknilliseen Komppaniaan. Ei vielä oikeen meinaa sisäistää että ei enää tämän tuvan kanssa tulla suuremmin toimittelemaan. Jotenkin on semmonen olo, että "joo käyn sen aukin ja tuun takasin ja täällä on jätkät vastassa", mutta vitut ku suurin osa kotiutuu jo ennen kun kerkeen ees muuttaa takasin pionkkiin. Onneks pahat C-kuskit Ylitalo ja Raatikainen on kuitenkin gonahtamassa meikän kanssa.

Isko-TJ 1. Kiitän.

HUHHAHHEI JA AAMUJA KASA!!

Särmänä ennen valokuvausta pl. baretti. Hehe.

1. PionK-aamut vähenee uhkaavasti ja muutto teknoon on jo kuumottavan lähellä. Mutta ei se mittään, tänään oli rento päivä: aamulla sotkussa oli jotain oppilaitosesittelyjä eli siis kynien hamstrausta ja munkkien syöntiä meikällä. Sen jälkeen pari tuntia rötväystä ennen ruokailua, jonka jälkeen valokuvaukset ja jotain liikenneturvallisuuskoulutusta jossa katottiin ikäviä kuvia ja videoita. Nyt istun tässä. Huomenna on varustetarkastus, eli joka vitun tavara katotaan että varmasti löytyy. Uskon että toimistolla on huomenna elämänsä päivä kun joka ukko menee tekemään häväriä hanskoista, sukista tms.

Aurinko paistaa, linnut laulaa ja lomat on vitun kaukana. Mulla ei muuta. TJ 296

Ei pysty, mullon VMTK

Tunnelmat ATT:sta, Rötwing

Tuossa vielä fiilispalat perjantailta, maestuu.

Tänään puuhasteltiinkin sitten jo pioneerihommeleita, eli ronkittiin aikatulilankaa ja kasinallia. Aikatulilanka on käytännössä se, minkä Kelju K. Kojootti sytyttää dynamiitissa kun se haluaa pommittaa sen biip-biip-linnun paskaks. Hieman kehittyneempi versio kummiskin siitä. Nalli on sitten pienempi paukku (n. gramma räjähdysainetta), joka räjäyttää itse panoksen eli esimerkiks vaikka TNT:n. Noh siis, ronkittiin ja polteltiin niitä aikatulilankoja ja lopuks tehtiin normaali nalliliitos, eli liitettiin lanka nalliin ja pamautettiin. Nallissakin riittää poweria: sen lisäks että se pamahtaa mukavasti, niin sormet lentää jos semmonen räjähtää kädessä.

Räjähtävästä tulilangastakin käytiin lähinnä teoriaa: räjähdysainetta sisältävä tulilanka, jonka palonopeus on n. 6000m/s. Oppituntia pitäny luutnantti pitikin seuraavan puheenvuoron "Kuinka nopeesti RK:n luoti lähtee piipusta? Aivan oikein, 720m/s. Kuinkas moni teistä näkee luodin tai pystyy nappaamaan sen ilmasta kiinni? Jaa pari kaveria sieltä takarivistä, saatanan Neot! Voittekin kokeilla sitten tällä R-tulilangalla että miten onnistuu".

Aukin läpivientikin saatiin tänään ja sielläpä näkys olevan vaikka mitä mukavia. Heti perjantaina parin tunnin "järjestymisharjoitus", eli käytännössä rättisulkeiset. Satan. Muuten päivät menee oppitunnilla istuessa, mutta keskiviikko ja torstai menee maastossa ryynätessä ja perjantaina vielä yhet ammunnat ennen lomia. Ainiin, ens viikonloppu kiinni. Gines on plussaa.

Huomenna VMTK:n teemapäivä, eli pelkkää sluibailua koko päivä. Nimeltämainitsemattoman alokkaan sanoin: "Herra alikersantti, mulla on vmtk:ta".

The end is near!!!

Tänään jäljellä

Tuntematon Sotilas valtas Ylihärsilän punkan

Tuossapa taas menneen viikon meininkejä kuvina. Ylemmän kuvan TJ-kalenteri tuli askarreltua joskus oppitunnilla, joka käsitteli "harjoitusvastustajan pioneeritoimintaa". Meille korostettiin että kyseessä on vain harjoitusvastustaja, eikä mikään tietty osapuoli, mutta huomattavan paljon niissä kuvissa tuntu löytyvän noita kyrillisiä kirjaimia ynnä muuta itäkamaa... Mutta tosiaan, tuli käytettyä sekin oppitunti hyödyllisesti kuten kuvasta näkyy.

Alemman kuvan tarina on semmonen, että iltavahvarin jälkeen naapuripunkan tekamölli-Ylihärsilä löyti punkastaan kuvassa esiintyvän hahmon. Kutsuttiin kokelas paikalle, joka pienen ihmettelyn jälkeen totes että "muuten asiallista perseilyä, mutta ottakaa nuo kengät pois ja antakaa kaverin jatkaa unia." Kengät ja kaveri sai kyllä valitettavasti lähtöpassit ennen hiljasuutta...

Nohevimmat lukijat muistanee, että viime postauksessa nostin torstaisen hiihtomarssin viikon kohokohdaks. Pyörrän sanani. Perjantaina oli ohjelmassa semmonen juttu kun ampumataitotesti, jota lähettiin ampumaan joskus kaheksan maissa. Aamulla ongelmia tuotti ampumapaikkojen rakentelu: normaalisti ammutaan katoksesta, jossa ampumapaikat on valmiiks osotettuna ja ei tarvii muuta kun levitellä tavaransa ja ruveta ampumaan, mutta nyt ammuttiin pitemmältä radalta, joka tarkotti sitä, että jouduttiin käytännössä rakentamaan kaikki ampumapaikat 150 metrin vallille. 50 äijää ampumassa, eli voitte kuvitella millanen hässäkkä siitä tuli kun jokainen patja piti olla taulujen kohdalla. Siitä kummiskin selvittiin, mutta heti kun saatiin ammunnat käyntiin, niin arska perkeleppä rupes paistelemaan sieltä jostain harjun takaa, mikä on ampujalle pahin mahdollinen keli. Auringonpaiste nimittäin aiheuttaa aseen tähtäimiin ikävän heijastuksen, mikä johtaa siihen, että osumat lähtee viettämään alaspäin. "Aurinko vie osumat mennessään", vanha viidakon sanonta piti kutinsa.

Noh, siinä kummiskin räiskittiin ensin 5+5 kohdistussarja ja kasa näytti ihan suht hyvältä, suurin osa kuitenkin vielä ysin ringissä. Kuitenkin Vornasen kanssa kuumoteltiin sitä, että pitäskö varmuuden vuoks ruveta tähtäilemään pikkasen ylöspäin, mutta arveltiin lopulta että turha ruveta kikkailemaan. Varsinaiseen ATT-ammuntaan askartelin mukana olleesta paperinpalasta pro-tason silmälapun, joka A, helpotti keskittymistä blokkaamalla vasemman silmän näkökenttää ja B, vähenti auringon aiheuttamaa haittaa, eli näin taululle paremmin. Siinäpä sitten paukuteltiin ensin makuulta normaali kuuden sarja, polvelta kolme laukausta (jotka meni paremmin kun ikinä millonkaan), ja lopuks 50m vallilta kolme laukausta pystystä viiden sekunnin kääntöihin. Pystyjen jälkeen kuumotti suht rajusti, että mitähän sieltä taulusta löytyy (11 osumalla saa kuntsarin, 12 osumalla kuntsarin ja kultasen ampumamerkin). Vornasen mulukku oli ampunu just tuon 12 tauluun ja itellä oli yks karannu alavasemmalle, todennäkösesti toinen pystystä ammuttu laukaus. Vähän korpes sen ampumamerkin menetys, koska aiemmissa ammunnoissa minä ja moni muu oli ampunu sen 12, mutta kölli mikä kölli!

Lopuks siirryttiin sitten takasin 50m vallille, jossa venailtiin hetken aikaa, kunnes ammuntaa valvomassa ollu luutnantti tiedotti, että parhaat ATT:sta ammutut tulokset jää voimaan, joka tarkotti siis sitä, että ne aiempien ammuntojen tuloksetkin otettiin huomioon!! Ens viikolla siis reikämestarin merkkiä lomapuvun rinnukseen! Fiilis oli jo aika korkeella, eikä siinä vielä kaikki: jokaselle taistelijalle jaettiin lipas, jossa olevat "noin yhdeksän patruunaa" saatiin paukuttaa sarjalla! Ammunnat siis päätty käskyyn "Noin yhdeksän laukausta, omaan tauluun, 2-3 laukauksen purskeina, TULTA!!!!!" Makkeeta hommaa! Ampumapaikkojen siivouksen jälkeen pakkiruoka (makaronilaatikko, mehu ja VITTU SUKLAAVANUKAS!!) ja siirtyminen kassulle autokyydillä, luonnollisesti. Oli muuten kyytiä odotellessa kevättä rinnoissa (molemmissa tasapuolisesti): maatiin vaan lumipenkalla, aurinko paisto, linnut laulo (tai Ylitalo, en oo varma) ja masin renkaista vaan valuu vettä kun lumi sulaa.

Asetarkastus ekalla läpi, teksikin meni sen verran nopeeta läpi että kerettiin käymään sotkussakin ennen lomille lähtöö! Jumaleissön, niinsanotusti pehmeä laskeutuminen lomille. Ja kyllä, kevätaurinko paisto koko päivän kirkkaasti ja iloisesti. Nämä on niitä päiviä, joita kannattaa muistella jälkeenpäin.

Ens viikolla onkin paljon puuhaa tiedossa, koska P-kausi loppuu ja pitää muuttaa teknoon aukkihommeleille. Oon itseasiassa aika helkkarin epätietonen siitä, mitä nyt tulee tapahtumaan: osa tavaroista pitää vissiin palauttaa ja osaa ei tarvii, jotkut sanoo että ens viikonloppu ois kiinni, mutta kellään ei oo vielä varmaa tietoo. Lomakyytiin oon jokatapauksessa ilmottautunu, mutta jos se jää käyttämättä, niin huonompi homma koska esitutkintaa seuraa.... Pitänee perua.

Muutenhan tuo viikko on melkosta tissien läpsyttelyä, oppitunteja, vähän pioneerikoulutusta, VMTK-teemapäivä ja muuta mukavata. Torstaista lähtien meininki onkin sitten varmaan eri. Katellaan.

Saappaat jalkaan, marssi alkaa

Noniiiiin, ja sitten viikon epistolaan! En oo oikeen joutanu/jaksanu kirjotella mitään tällä viikolla koska on ollu aika ravakasti kaikenlaista tärkeetä tekemistä. Viime postauksessa kirjottelin polttotaisteluradasta ynnä muusta tarpeellisesta, mutta noh, nekin hommat meni vähän sivu suun, koska tiistaiaamuna/päivänä käväsin veksissä ja myöntivät keskiraskaan vittuilun jälkeen sitten kaks päivää vmtl:ää. Jonot oli yllättäen ihan vitun pitkät ja melkein koko päivä meni jonotellessa vastaanotolle. Iltapäivästä pääsin kummiskin vielä sinne radalle nassetestiin, eli suojeluvarustus päälle ja äijät konttiin jossa ikävää kyynelkaasua. Siellä seisoskeltiin sitten viis minuuttia ja todettiin että kamppeet on tiiviit, jonka jälkeen putsattiin ne partikkeleista. Pitihän sitä kuitenkin käydä vielä nuuhkasemassa jälkihöyryjä, ja vaikka kyseessä oli about 10% kyynelkaasua (poliiseilla 50%), niin se ainakin selvis, että enpä haluais olla siinä hippiporukassa joka ottaa poliisilta kaasua... Skapparit oli sitten keksiny illaks mukavata lisäohjelmaa: osa porukasta lähti hiihtokouluun (about 50 miestä, minunkin ois pitäny olla siellä, mutta ei pystyny koska vmtl!) ja loput paineli mehtään ehtimään hävinnyttä harjotuskäsikranaattia, eli siniseks maalattua rautapalikkaa johon saa sokan kiinni. Kävivät muuten eilenkin iltana vielä ehtimässä eikä oo löytyny.

Keskiviikkona oli sotilaan perustutkinnon rasteja, joissa testattiin että mitähän pojat on oppinu P-kauden aikana, eli tyyliin käsikranaatin heitto, häiriön poisto tulitoiminnan aikana, kertasingon käsittely jne jne. Rastit meni ihan ok, muutama rasti meni vähän heikommanpuoleisesti, mutta kokonaistulos tais olla 18/24 pistettä. Nuo pisteethän kuuluu siis sotilaan perustutkintoon, joka koostuu siis just noista rasteista ja monesta muusta asiasta, esim. henkilökohtaisesta kuntoindeksistä. Jos saa yli 50 pistettä, niin saa KÖLLIN!! ja mulla on omien laskujeni mukaan 64 pistettä.

Tänään olikin sitten viikon kohokohta: hiihtomarssi! Startattiin joskus puol yheksän aikaan hiihtämään ja meikäläisellä tietenkin ahkio perässä. Edellisenä päivänä lupailivat että mentäs kelkanuraa ja hiihtolatuja pitkin, mutta vitut. Ruokailupaikalle 9 kilsaa, josta suurin osa täysin umpihankisessa metässä hiihtelyä. Välillä saatto olla muutaman sadan metrin verran kelkkauraa, mutta sanotaanko näin että ruokailussa oli ahkion vetäjät Rantsi ja Vähämäki melko sipissä. Ja siitä matka jatku vielä nelisen kilometriä, ilman ahkiota tosin. Marssista jäi lopulta ihan hyvä maku suuhun kun loppumatkan sai hiihdellä melkeinpä latuja pitkin tutuissa maisemissa. Vittu sinne mehtään kyllä hajos. Hajoamisesta puheenollen, muutetaan torstaina teknon puolelle aliupseerikurssille. Tänään koksut jo hyvästelikin meidät kun mokomat rotjakkeet lähtee huomenna ysipäiväsille.

Laittelen tuossa viikonloppuna kuviakin kun en nyt jaksa niitä tähän koneelle alkaa siirtämään. Ny rillataan ja huomenna ammutaan kuntsari att:stä.

Herkkujen herkut

Satan's satan! Taas lomilla!! Ja heti kun pääs kassulta pois niin alko jälleen kurkkuun koskee ja limaa puskemaan, maagista...

Perjantaina ei ollu tetsausta ja palelua kummempaa, joten arvelin vähän kirjotella yleisestä meiningistä. Eka viikko oli oikeestaan se kaikista pahin mitä tähän mennessä on ollu. Eihän sillon mitään oikeeta ees tapahtunu, mutta just se totuttelu koko siihen systeemiin ja hierarkiaan otti kyllä aikansa. Varsinkin sillon alussa alikersantit tuntu jotenkin ihmeellisiltä ihmisiltä vaikka melkein koko porukka on ihan samanikästä kun mekin, mitä nyt puol vuotta aiemmin astuneet palvelukseen. Nykyään niihin osaa jo suhtautua vähän rennommin, joka ei aina välttämättä oo hyvä asia, koska siinä voi unohtua että ne ei tosiaankaan oo mitään kavereita, vaan meidän esimiehiä. Koksut, eli upseerikokelaat onkin sitten ihan erilaisia kun alikersantit. Koksuja on kaks per joukkue ja ne on ollu meidän kanssa nyt suunnilleen nelisen viikkoo. Roolitus alikersanttien ja kokelaiden välillä on semmonen, että alikit on ryhmänjohtajia (3 ryhmää per joukkue), ja koksut toimii joukkueenjohtajina ja täten myös alikersanttien esimiehinä. Johtamistyyleiltään nämä kaks porukkaa eroaa (ainakin meidän joukkueessa) aikalailla, sillä alikit hoitaa enemmän tämmösen räyhäämisen ja jokapäiväsen pätemisen siinä missä kokelaat ottaa koko homman vähä rennommin ja tuntuuvat muutenkin vähän "normaalimmilta" ihmisiltä.

Ens viikolla alotellaankin sitten jo pioneerikoulutusta ja luvassa myös polttotaistelurata ja nassetesti, eli mennään nasse päässä konttiin, jossa on kyynelkaasua, ja taistelija kyllä huomaa jos kaasunaamarissa on jotain vikaa. Taitaapa luvassa olla myös jotakin napalmiin liittyvää, mutten muista tarkemmin että mitä. Keskiviikkona sotilaan perustutkintoo, torstaina 20km hiihtomarssi taisteluvarustuksessa ja perjantaina ampumataitotesti, josta mahollisuus ampua kuntsari. Miettikääpä että mikä noista kolmesta on varusmiesten suosikki ens viikolla... Onneks on torstaille luvattu -8 astetta, eli parasta mahollista hiihtokeliä. Katotaan miten äijän käy.


PS. Vornanen sai perjantaina paketin, jonka sisältö (alla) paljastu joskus tks-tarkastuksen jälkeen, Disko-Isko-karkkeja unohtamatta.

Kiitämme

Ampparin Day 2

Etuaamupala ja herätys viideltä, nam. Hiihto Kassunkurulle, nam.

Jatkettiin siis ampumaleirin hommeleita taistelijaparin hyökkäysammunnalla. Päivä meni aika samallalailla kun mitä tiistaina, eli ekaks puljattiin jotain rasteja siinä aamutuimaan, ensiapua, telamiinoja/käsikranaatteja, puolustustaistelua (paukkupatruunoista puunsäleitä silmään jo neljättä kertaa) ja lopuks varusmiesten kestosuosikki suojeluvaroitus ja -hälytysrasti. Suhteellisen surkuhupasaa kun suojeluvarustus ois periaatteessa saatava päälle about kolmessa-neljässä minuutissa, mutta meillä meni vähintään kaks kertaa se aika nyhjätessä jotain sadepuvun housuja ja takin nappeja kiinni...  Todettiin että taistelukaasuhyökkäyksessa kuoltas varmaan hitaasti ja tuskallisesti omaan töhöyteemme.

Päivän paras anti oli kuitenkin välittömästi (korrrrrrostan: välittömästi) suojelurastin jälkeen, jolloin kersantti-immeinen päätti rankoo koko porukkaa yksittäisten taistelijoiden hölmöilyistä: osa porukasta oli nimittäin unohtanu kassulle varustusta, kuten sadepuvun housuja tai aseenputsausvälineitä. Siinäpä sitten nämä neljä sankaria makuulle maahan ja muu porukka evakuoi kyseiset taistelijat SEKÄ kaiken materiaalin (suksen mukaanlukien) n. 200 metrin päähän harjanteelle. Umpihangessa. Nam.

Episodin jälkeen kuitenkin alko valo paistamaan risukasaankin ja päästiin syömään ja taistelemaan. Ohjelmassa siis tosiaan taistelijaparin hyökkäysammunta, ja päivän kulku seuraava: ensin viilailtiin suoritteet oikeiks kylmällä (=kuivaharjottelu)radalla, minkä jälkeen paukkupatruunasuorituksen jälkeen ampumaan kovilla ensin helppo ja sitten vaikeempi kova rata. Itellä kävi kuitenkin sen verran paska munkki että jouduin taistelijaparin kanssa vikana radalle, eli venailtiin siinä varmaan joku tunti ennen kun päästiin ees kylmälle radalle koohottamaan. Siinä tietysti kerkes skouttailla muiden suorituksia ja spottailla virheen paikat pois. Omat vedot menikin sitten siihen malliin että voipi olla tyytyväinen ja skapparitkin jopa ylty vähäsen kehumaan. Ammuntojen jälkeen normaalisti masilla takasin kassulle ja pakkiruokaa yksikön takapihalla. Kokonaisuudessaan siis aikalailla mukava päivä, janttereita on mukava ampua ja syöksyminenkään ei oo hassumpaa pehmeeseen ja tampattuun lumeen.

Käytännön vinkkejä tuleville saapumiserille: hiihtäessä ei ees kannata harkita poolokerrastoo kummempaa vaatetusta lumipuvun alle ainakaan näillä (-5) pakkasilla. -15 keleillä villapaitakin mahtaa olla riittävä, pakkastakkia en suosittele. Kuumahan siinä tulee.

Aukkivitutus on muuten jännä homma, joskus vituttaa niin ettei veri kierrä ja joskus on ihan silleen että "noh pittääpä mennä". Noh, semmonen huhu kiertää että aukki ykkösen aikana ois kaks ginestä, minkä jälkeen seuraavat ginekset ois mahollisesti vasta joskus heinäkuussa!

Ampumaleiri on ampumaleiri

Viikon ohjelmassa on siis ampumaleiri, joka nyt ei ehkä hirveesti muistuta leiriä, vai mitä sanotte seuraavasta: tiistaina herätys 5:10, minkä jälkeen aamupalan kautta siirtyminen suksin n. 2-3km päähän Kassunkurun ampuma-alueelle. Ensin puuhailtiin aamupäivän ajan jotain hönärasteja tyyliin KES, teltan pystytys ja hyökkäyksen harjottelu. Rastien jälkeen sitten painittiin ja painittiinkin kunnolla: vedettiin sinne hankeen joku 15x20m alue, jossa sitten vedettiin about 7 rundia sotilaspainia. Tarkotuksena oli heivata vastapuolen porukka rajojen yli parhaaksi katsomallaan tyylillä. Toiminnan hapottavuuden voi päätellä siitä, että lunta oli polveen asti. Painin jälkeen venailtiin ruokaa joku puolistuntinen ja syötyä siirryttiin vajaa kilsa ampumaharjotusalueelle.

Harkka-alueella lähettiin pikku briiffin jälkeen ammuskelemaan RK1, RK2 ja kevyen kertasingon sisäpiippuammunnat. Aika oli pikkasen kortilla kun oltiin aikataulusta joku puoltoista tuntia myöhässä, eli jätettiin paukkupatruunat kokonaan välistä ja siirryttiin suoraan koviin ammuntoihin. Tykitettiin siinä poterosta käsin janttereihin (kaatuviin maalitauluihin) eka kaks lipasta, joissa 5 ja 10 patruunaa, minkä jälkeen siirryttiin toiseen rynkkyammuntaan, jossa toistettiin sama setti mutta eri lipastuksilla (tämäkin tod. näk. ajanpuutteen takia). Rynkkyhommeleiden jälkeen siirryttiin kertasingon sisäpiippuammuntaan, jossa ammuttiin pari valojuova-ammusta, eli käytännössä semmosia ilotuliteraketin tyyppisiä ammuksia vaunumaaliin ja saatiin siitä sitten palaute. Ammuntojen jälkeen kömmittiin takasin alotuspaikalle ja puuhasteltiin hetki jonkun karttatehtävän parissa, kunnes masi tuli pelastamaan meidät metästä takasin kassulle, missä pihapakkiruuan kautta tupiin ja kerroksiin mars.

Pioneeri Rantsi ilmoittautuu kotiyksikköön

Kokonaisuudessaan tuo ampumapäivä oli ihan jees, poislukien aamun hiihtoretki; lyhyitten ja huonojen yöunien jälkeen kun lähetään hiihtämään säkkipimeessä taisteluvarustus niskassa, niin voitte kuvitella miltä se tuntuu heti lomien jälkeen...

Tänään varmistu ihan aikuisten oikeesti nyt sitten se aukkihommelikin. Varapäällikön luona käytiin ja siellä kysyttiin että oletteko tyytyväinen. Ilmotin normaalisti tyytymättömyyteni, muttei sillä nyt niin vaikutusta asiaan tainnu olla. Ehkä se koneelle kirjotti että ei motivoitunut. Vitutusta aiheutti lähinnä se, että herra yliluutnantti tarjos varmaan kaikille muille yhtä vapaata E-kuskin paikkaa, mutta kun minä ilmotin halukuuteni siihen hommaan niin "te olisitte hyvä E-kuljettaja, mutta ei se millään käy, koska teidän tilallenne pitäisi sitten etsiä uusi mies tuonne aliupseerikouluun." Voi pojat.

Hhehe, alikit sai tänään runtua komppanian päälliköltä. Me nimittäin täytettiin tuossa viime viikolla tuntemukset-kysely, jossa kartotettiin vähän yleistä meininkiä täällä yksikössä tyyliin "onko ollu aikaa syödä" tai "onko siivouspalvelu toteutettu mielekkäästi". Muuten tulokset oli hyviä, mutta kapteeni halus vielä saada selvennystä kysymykseen, jonka tulokset oli prikaatin toisiks huonoimmat: "Keskitytäänkö iltavahvuuslaskennassa vahvuuden laskemiseen?" Kerrottiin sitten herra kapteenille että miten meidän iltavahvari toimii, eikä kaikki mene ilmeisesti ihan niinkun pitäs... Alikit vaikuttaa tällä hetkellä aika vittuuntuneilta, joten saapa nähä että mitä tänä iltana tapahtuu.

PIONEERIVOIMAA!!

Valalla

Perjantai meni tosiaan melko juhlallisissa tunnelmissa: Kainuun Jääkäripataljoona, Kuopion Pataljoona sekä Pohjan Pioneeripataljoona, eli me, vannoivat sotilasvalan. Alokkaan/pioneerin näkökulmasta tilaisuus meni melko sujuvasti, poislukien valalaulu, joka meni päin persettä. Hankala on lauleskella kun ei kuule tahtia, koska soittokunnan älypäät arveli että parempi suunnata kaikki kajarit yleisöö kohti... Kylmäkään ei päässy yllättämään kun pidettiin hanskat kädessä ja lakit päässä kera vemppaläppien. Ohessa kuvia tilaisuudesta

Jääkäripataljoona, Kuopion pataljoona sekä Pohjan pioneeripataljoona järjestyy valaa varten

Lepooo

Eteen... vie!...

...koska prikaatin lippu saapuu

Prikaatin komentaja eversti Sonninen tarkastaa paraatijoukot

Pohjan Pioneeripataljoonan lippu

Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon

Kuvassa alokkaita 0, aamuja sitäkin enemmän

Perintölätkät ryhmänjohtajilta

Perjantaina aamupäivällä saatiin myös tietää se, että mihinkä porukka jatkaa P-kauden jälkeen. Ylläolevasta kuvasta selviääkin meikäläisen suunta, eli aliupseerikurssi... Vielä en tiiä tarkalleen että mille linjalle, mutta tuskinpa sinne haluamaani moto-aukkiin on mitään asiaa. Pataljoonasta valittiin 7 miestä niihin hommiin ja jos joku paikka on kilpailtu, niin se. Yllätyksenä kuitenkin tuli se, ettei koko komppanian särmimmästä tuvasta lähteny minun lisäks ketään muuta aukkiin! Jotain puolen vuoden vätyksiä niistä tuli, poislukien tietenkin pahat C-kuskit Ylitalo ja Raatikainen (parane pian!).

Ens viikko jatkuu sitten ampumaleirin merkeissä, eli tiistaiaamuna herätys klo 5, etuaamupala klo 6, jonka jälkeen lähetään kohti Kassunkurun harjotusaluetta, missä sitten ammuskellaan tiistain ja torstain aikana ryhmän hyökkäys- ja puolustusammunnat (kovilla, luonnollisesti), reenaillaan sinkotaistelijaparin toimintaa ynnä muuta taisteluhommaa. Odottelen innolla pakkiruokailuja, pitkiä päiviä sekä sitä, että kesken syöksymisen rynchesteri dippaa lumeen.

PS. puhistin asetta torstaina varmaan yli tunnin, eikä perjantaina ees ollu asetarkastusta. Työtä se on turhakin työ.

Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa!..

... sinuun koskea ei väkivalta saa!
Sua suojelemme, verin varjelemme
Ollos huoleton, poikas valveill' on!

Perjantaita (ja lomia) kohti mennään hitaasti, mutta varmasti! Kuten tässä on jo tullukin avauduttua, niin VMTL päällä, joka onneks loppuu jo huomenna. Jumalauta että alkaa nakkihommat piisaamaan tälle taistelijalle... Tänäänkin aamusta seurailtiin toisen vempan kanssa turvallisen välimatkan päästä majurin suorittamaan sulkeistarkastusta ja iltapäivällä kun muut oli lenkillä, me tehtiin nakkihommia, kuten lumien kolailua, tumppien nyppimistä, vessojen siivoomista ja muuta tärkeetä ynnä tarpeellista. Jalat alkaakin olla jo siinä kunnossa että pystyy kekkuloimaan sen verran mitä tää loppuviikon palvelus vaatii, eli huomenna taitaa olla jotain taisteluensiapukoulutusta ja johtajatehtävärasteja mallia "opeta RK:n purkaminen" tai "opeta maihareiden sitominen". Lepihommia toivottavasti.

Tänään oli muuten oppitunti aiheesta valinnat, kuten eilen jo ounastelinkin, mutta tänään ilmotettiinkin vaan teka- (telakuorma-auto) ja työkonekuskeiks valitut. Onnittelut vaan Ylihärsilälle, puolen vuoden tekamöllille... Perjantaina ilmeisesti selviää muiden hommien alustavat valinnat, eli siis meikäläiselle se aukki. Jännäks se homma meneekin sitten siinä, että mikä etuliite siinä edessä on: moto-AUK olis toiveena, mutta kuumotusta tuottaa hakulappuun laitettu suojelumies, joka voi tietää suojeluaukkia ja Keuruulle muuttoo johtajakoulutukseen. Nassea tietenkään unohtamatta! Pioneeriaukkihan se taitaa olla kuitenkin todennäkösin vaihtoehto näistä kaikista, mutta onneks oon ollu sen verta nohevana ja hyvin menny kaikki että valinnanvaraa luulis olevan.

Jaahas, jätkät tuli iltavapailta ja pinkkojen särmyydestä päätellen jotain on otettu... Saas nähä miten iltavahvari menee.

Ei pysty, mul on VMTL

Vemppailun merkeissä siis menty tänään ja mennään vielä huominenkin. Päivä meni siis lähinnä sulkeisia vierestä seuratessa ja härvätessä muiden VMTL-taistelijoiden kanssa muodon takana. Iltapäivästä tosin kun muut lähti suunnistamaan niin jäätiin kassulle eka tekemään lumitöitä ja sen jälkeen siivoushommien kautta päiväunille. Maistuu muuten tommonen pikku torkkuhetki yllättävän hyvälle! Mutta siihenpä ne vapautusmiehen elämän hyvät puolet oikeestaan jääkin. Muuten aivan helvetin tylsää joko seisoskella muodon vieressä tai käkkiä sisällä ja ootella että millonkahan se päivystäjä keksii jotain tärkeetä hommaa vempoille.

Huomenna jatketaan taas sulkeisilla eli meikä jatkaa vemppailua ja hytisee kylmästä kun muut ressaa prikaatin komentajan suorittamasta sulkeistarkastuksesta. Koko viikko muutenkin menee ja on menny sulkeisia hieroessa koska vala ja vakuutus. Iltapäivällä muuten julkastaan alustavat valinnat, joten jospa siellä meikän nimen perässä lukis moto-AUK pelkän aukin sijaan. Alkaa huumori olla koetuksella jo muutenkin... Alkaa (p-kauden viimenen!) gines jo painamaan, väsyttää. Kohtapa sitä pääsee onneks lomille loikoilemaan.

"Piikille, poks ja poks"

Otsikkoon kiteytyykin tämän viikonlopun ohjelma: a-rataa, a-rataa ja vielä vähän a-rataa. Mutta mikäs siinä masin kyydillä körötellessä. Sunnuntain ratakeikka oli vaan vähän paskempi johtuen hiihtämisestä, liiasta varustuksesta ja aivan tajuttomasta kiireestä. Paras hetki oli, kun ammuttiin RK7-ammuntaa kääntyviin tauluihin, eli siis ladataan kolmeen lippaaseen kuhunkin kaks patruunaa ja ammunta menee niin, että ensin ammutaan yhdet laukaukset viiden sekunnin ajan esillä olevaan tauluun, jonka jälkeen lippaanvaihto. Seuraavaksi sama setti kolmen sekunnin kääntöihin ja viimenen lipas ammutaan tuplalaukauksena yhteen viiden sekunnin kääntöön. Kyseisessä ammunnassa kävi sitten niin, että yli-inhimillisestä kuulonsuojauksesta ja luutnantin (ei meidän joukkueen kouluttaja) heikohkosta äänenkäytöstä johtuen ampuma-asennon rakentaminen jäi vähän viime tinkaan: muut oli jo valmiina ampumaan kun itellä oli vielä lipas irti ja ase patjalla. Muutenkin koko sunnuntain ammunnat vedettiin läpi hirmu sykkeellä, mutta ammuinpa silti ennätyksen makuulta! 90 pistettä, harmi vaan ettei sitä merkattu mihinkään....

Ammunnat jatku taas tänään iltapäivällä, mutta sitä ennen päiväohjelmaan kuulu vierailu varuskuntasairaalassa. Meikäläisellä alko nimittäin leiriltä tulon jälkeen polvi ja vasen jalkaterä reistaamaan siihen malliin että totesin lauantain hiihtomarssin jälkeen mahottomaks jatkaa ilman medical attentionia. Noh, siinä sitten ooteltiin kolmisen tuntia ennen kun päästiin ees vastaanotolle asti, jossa homma suju yllättävän nopeesti. Mukaan tarttu buranaa, kylmägeeliä ja kolmen päivän VMTL (vapaa marssi- taistelu- ja liikuntakoulutuksesta). Tarkottaa siis sitä, että kun jätkät juoksee ja suunnistaa niin meikä joko A) makaa kassulla tai B) tekee nakkihommia. Veikkaan jälkimmäistä.

Mutta todellakin, ammunnat jatku tänään makuuammunnoilla ja lopuks ammuttiin harjotusmielessä ampumataitotesti kahesti. ATT:ssa mitataan siis, noh, ampumataitoa, kuten nohevimmat varmaan jo päättelikin. Vähimmäisvaatimuksena on osua 12 laukauksesta kuus tauluun, 11 laukauksesta saa kuntoisuusloman ja 12/12-tuloksesta "reikämestarin" eli kultaisen ampumamerkin. Itse testi menee niin, että eka osa on juurikin tuo edellä mainittu RK7 kääntyviin tauluihin. Toisessa osassa ammutaan kolme laukausta polviasennosta 150 metrin etäisyydeltä kiinteisiin tauluihin ja kolmannessa osassa kolme laukausta pystystä 50m päästä viiden sekunnin kääntöihin. Omat tulokset oli vähintäänkin rohkasevia: ekasta sarjasta kaikki laukaukset tauluun ja suurin osa ysin rinkiin. Toisessa sarjassa tuli sitten häiriösyöttö hankalassa kohtaa, jonka takia hölmöilin pari laukausta ohi taulusta. 10 silti tauluun, jota voidaan pitää hyvänä tuloksena. Itellä on tavotteena saada nyt ainakin nuo 11 kutia sisään ja hommata se kölli. Tänään muuten ammuin uudemman kerran sen 90 ja tällä kertaa se kirjattiin ylös! Silti kolme pistettä matkaa kahvilippuun...

Kasarmille palattua ja masista ulostauduttua nakki iski(koska olin kuulemma menossa motoaukkiin), ja jouduin viemään ruokapönttöjä moto-AU:n kanssa takasin mukeen (muonituskeskukseen), jonka jälkeen vietiin masi parkkiin autohalleille. Kokemus oli suorastaan järisyttävä ja masin penkki niin pehmeä, että pääni meni sekaisin moto-AU:n hommista ja menin vielä illemmalla möläyttämään joukkueen kouluttajalle halukkuuteni kyseiseen tehtävään. Sanotaanko kuitenkin näin, että nyt kun C- ja BECE-kuskit on jo päätetty, niin meikäläisen ainoo mahollisuus pelastua aukilta on juurikin tuo moto-AUK. Johtajakoulutus ja C-kortti samassa paketissa kuulostaa kieltämättä houkuttelevalta... mutta aamutkin kyllä haisee. Noh, katellaan mitä ens viikko tuo tullessaan.

1. Pioneerikomppanian tupa Iskosta ei muuten enää ikinä tule ilmoitusta alokas Rantsilta. Tänään alokas, perjantaina pioneeri.

Kekkonen kakkonen, hevosmies makkonen

Ai voi pojat, tällä hetkellä on elämä helppoo ja hauskaa kuin lapsen lyöminen. Käytiin a-radalla räiskimässä, tein oman ennätyksen, ruoka ja keli oli hyvää PLUS päästiin masin kyydillä. Huomenna ja maanantaina sama reissu luvassa hiihtäen. Hiihtämistä on tullukin harrastettua tällä viikolla...

Kekkonen kakkonen. Tietäjät tietää kuka on ykkönen

Gines-aakkoset

Leirille luonnollisesti mentiin ja tultiin suksilla joku viis kilsaa per siivu, joka ei sinänsä tunnu missään, mutta varsinkin kasarmille palatessa hiihtoreissu oli aika ikimuistonen: plussakelin takia suksenpohjissa oli jatkuvasti semmonen about viiden sentin lumikerros, matka jäätyili aivan jatkuvasti ja puolet matkasta oli vielä ahkio vedossa. Nelisen tuntia siihen taidettiin kuluttaa että päästiin harjotusalueelta takasin yksikköön.

Ite leirillä ei mitään kurjuutta kummempaa, telttaa pystyteltiin ja purettiin viitisen kertaa ekan päivän aikana, jonka jälkeen kaivettiin suoja-aseman lähelle poterot lumihankeen. Ihan tuli lapsuus mieleen. Toisena päivänä alikit piti rasteja kaikista sotilaan perusasioista, kuten telamiinojen ja sitä kautta varamiinotteen asentamisesta, sinkotaistelijaparin ja vartiomiehen toiminnasta sekä käsikranaateista. Naattihommissa heitettiin lopuks nallilla varustettu käkkäri, joka siis pamahti about wanhan kunnon kiinanpommin verran. Yks taistelija lähti sitten käkkärirastin jälkeen hoidettavaks keskussairaalaan asti, kun onnistu räjäyttämään kranaatin kädessään. Normaalisti tommonen nalliräpsy ei aiheuta sen kummempia vammoja, mutta tässä tapauksessa taistelija oli onnistunu pyöräyttämään kranaatin siten, että pohja oli kämmentä vasten ja nallista lenti sitten metallinpala käteen. Äijä siitä tosiaan kaksiin hoidettavaks ja x-määrä päiviä vemppaa.

Pimeellä tsekkailtiin sitten PV:n pimeävarustusta, kuten paukku- ja valoilmasimia, valoraketteja ynnä muita ilotulitusraketteja. Vilkuiltiinpa sitä myös valonvahvistimien (codijonnet tuntee laitteen nimellä NAIT_VISÖN_KOKKELIT) ja lämpökameran läpi. Siitä ilta jatku siten, että alikit tuli ilmottamaan mahdollisesta vihollisen hyökkäyksestä yön aikana, mikä tarkotti sitä että kipinässä piti olla tarkkana. Noh, olin sitten vähintään riittävän tarkkana kun kävin tekemässä hälytyksen joskus puol kuuden aikaan koska metästä kuulu epäilyttäviä ääniä. Kukaan ei vieläkään tiedä, mikä aiheutti rynkyn vaihtimen liikuttelua vastaavan äänen, mutta ei se ainakaan hälytyksen arvonen naksuttelu ollu. Ois voinu olla, tuo meidän kouluttaja on semmonen sotakone että en ois ihmetelly vaikka se ois tarponu siinä hangessa keskellä yötä naksuttelemaan rynkkyä meidän teltan viereen.

Oikee hälytys tulikin sitten joskus kuuden jälkeen, mutta puolustautuminen ei menny ihan niinkun sotilaan käsikirja meille opettaa: vartiomiehen tehdessä hälytystä olin jo käytännössä valmis taisteluun, siitä vaan rynchesteri selkään ja poteroon mars mars, mutta heti kun kerkesin asemiin ja ladata aseen, hyökkäys loppu siihen eikä kukaan meidän porukasta kerenny ampua laukaustakaan. Masenti vähäsen.


Päivän sitaatteja "Eihän varusmies kehtaa lomapuvussa kannella mitään pronssisia tai hopeisia ampumamerkkejä. Kahtoovat vaan että "Eihän tuommonen kaveri osu annettaessa ees oikeeseen reikään, jätetäänpä tiskille" - Ltn Inka...

"Kuunteletteko te?! Alokas Hiphoppi!! Korjatkaa nuo housut." - Muuan alikin runnutus allekirjoittaneelle, syynä XL-koon smurffihousut