Alokkaan normaalia elämää

Jaahas, vihdoinkin sain aikaseks vääntäytyä sängynpohjalta ylös ja vähän ruveta kirjottelemaan näin ekojen lomien kunniaks! Netin käyttö tuolla kasarmilla on vähän kiven alla, kun ei oo vielä saatu noita yksikön WLAN-tunnuksia, ja ainoo internetzi on sotilaskodin kirjastossa, minne ei oo jaksanu lähtee. Mutta eiköhän ens viikolla varmaan pikkuhiljaa saada nettiä toimimaan tuolla kasarmillakin.

Eka päivä oli kyllä ikimuistonen: olin niin kujalla kaikesta ja kaikista että en varmaan koskaan ennen. Kajaanin rautatieasemalla nohevat ohikulkijat toivotteli oikein vittumaisia aamuja ennen alokaskuljetuksen kyytiin hyppäämistä. Prikaatilla vastaanotto oli mukava: sotilaskodin sisaret jakeli kuuluisia sotkun munkkeja, kahvia, teetä ja limsaa. Herkuttelun jälkeen käytiin ilmottautumassa ukkelille, joka ilmoitti kyseisen alokkaan palvelusyksikön. Allekirjoittaneen lapussa luki 1. Pioneerikomppania, eli isän jalanjäljillä lähdettiin suorittamaan valtion tarjoamaa varusmiespalvelusta. Yksikköön saapumisen jälkeen vuorossa oli lappujen täyttämistä ja kouluttajan haastattelua, jossa selvisi, että kuulun 3. joukkueen 3. ryhmään. Tupa Iskoon laskeutumisen jälkeen suoritettiin varustautuminen.

Eka punkka ja kaappi suunnilleen teksissä

Todellakin, siviilikamppeet on vaihtunu n. miljoonaan erilaiseen vihreään vaate- ja varustekappaleeseen, jotka häviää yllättävän helposti tuonne kaapin perukoille. Ekana päivänä mietiskeltiin että miten helvetissä nämä kaikki kamppeet (n. 30 kg repullinen) saa tungettua sinne (myöhemmin kuitenkin ymmärrettiin, että kaappihan on oikea tilaihme). Ihmetys oli suuri, kun muuan alikersantti tuli vielä neuvomaan oikeaoppisen kaappijärjestyksen. Kaappien pitää siis olla "teksissä" eli TKS-kunnossa (Tupa- kaappi ja siivoustarkastus) aina ennen lomia. Meinaspa lomille lähtö vähän viivästyä juurikin tämän TKS:n vuoksi. Normaali asetarkastus nimittäin venähti hieman ja meille annettiin n. 15 minuuttia aikaa siivota vessa, tyhjentää roska-astiat ja siivota myöskin oma tupa. JA laittaa ne kaapit teksiin. Yli-innokas kersantti sitten piti huolen siitä että lomille lähtö ei toteutunu ihan suunnitelman mukaan, mutta lopultahan sitä päästiin kirmailemaan lomabussin kyytiin ja kohti kotia.

Intissä muutenkin kiinnitetään huomiota kaikkiin olennaisiin taistelijan perustaitoihin, kuten punkan särmäykseen, pinkan tekoon ja jäkityksen pyörimättömyyteen. Jäkitystä harrastetaan joka kerta kun lähdetään yhtään mihinkään. Lähtöproseduuri on yleensä seuraava: käytävällä huudetaan "KOLMAS JOUKKUE" ja jokaisesta kolmannen joukkueen tuvasta sinkoutuu mies ovelle kuuntelemaan seuraavan palveluksen varustusta, esim. "Ruokailuun siirtymiseen aikaa 10 minuuttia. Varustus: nahkavarsikengät, M05 palvelushousut, pakkastakki, päähän karvalakki ja käteen palvelushanskat". Aikaa on YLEENSÄ tuo kymppi, jona aikana varustaudutaan ja särmäillään tupaa ynnä muuta tarpeellista. Joskus aikaa saattaa olla ruhtinaalliset kaksi minuuttia, jolloin viimeisen minuutin aikana toteutetaan tuo edellämainittu jäkitys, eli käytävältä kuuluu taikasana MINUUTTI!!, jonka jälkeen tupien jokainen taistelija istuu jäkillä eli taktisella taistelujakkaralla kädet suorana polvilla, ryhdikkäästi kantapäät yhdessä katse ylälistassa. Alikessut yleensä ohjeistaa jäkityksen aikana muun muassa "Jos tuvan poikki juoksee pinkki pupu sikari perseessä, ette naura, vaan tarjoatte sille tulta!" tai "Ette naura vaikka tuvan poikki lentäisi runkkaava varpunen". Normaalia toimintaa.

Pinkka ja teksikaappi

Ensimmäisinä päivinä meinas aina olla kiire odottamaan. Varsinkin ruokaillessa muut yksiköt jäätyilee aika kovaa ja tottakai se on 1. PionK joka venailee siellä ulkona ruokalaan pääsyä viimesten joukossa. Ennen oppituntejakin saatetaan jäkittää parhaimmillaan kymmenisen minuuttia, joka ei välttämättä ole parasta jo valmiiks kipeelle selälle... Selkä ja jalat tosiaan kipeytyy aika rankasti ekan viikon aikana kävelystä ja yleisestä asennon, levon, maihareiden ja jäkityksen suhteesta johtuen. Tykistö (en pidä juuri minään) onkin kuleksinu tämän viikkoo lenkkarit jalassa, ettei poikien jalkoihin ala sattua... Voi pojat miten revettiin koko tupa kun saatiin tietää tästä.

Tupakavereiks sattu kyllä hyvää porukkaa. Sosiaalista ja rentoo, mutta kuitenkaan ei mitään perseileviä töhöjä. Helevetin pohojalaaset vaan meinaa jyrätä kielellään meidän kahen miehen savolaisosaston (Suonenjoki & Varpaisjärvi) alleen murskaavalla ylivoimalla. Tuvan esimies on sentään iisalmelainen, mutta siitä nyt ei oo sen kummempaa iloo kun alikkien pitää olla nohevia ja sotilaallisia, luonnollisesti. Tässä päivien edetessä porukka on kuitenkin oppinu tuntemaan toisiaan entistä paremmin ja alikitkin on alkanu pikkuhiljaa tuntumaan ihan normaaleilta ihmisiltä. Kurin kiristymisen on kyllä huomannu, sillä heti toisen viikon alussa kaikki alikit tuntu olevan helvetin kireinä verrattuna ekan viikon hissutteluihin. Liekö johtunu siitä, että 2vko gines päällä.

Kajaanissa on pakkasta riittäny, varsinkin kuluneella viikolla. Torstaina aamu alko ammunnoilla, tosin pelkillä räkäpäillä. Mahtava kokemus 29 asteen pakkasessa. Ruokailun jälkeen siirryttiinkin sitten masin (Maasto-Sisu, eli miehistönkuljetuskuormuri) kyydillä ihan oikealle ampumaradalle ampumaan ihan oikeilla panoksilla. Aamusta viisastuneena vedettiin niskaan niin paljon vaatetta kun vaan lumipuvun alle sai mahtumaan, eikä muuten palellu sen jälkeen. Ammunnatkin meni ihan hyvin, mitä nyt taulusta löyty aina 1-5 laukausta ylimäärästä. Ammuttiin 2x5 laukauksen kohdistussarjat, joiden jälkeen kymmenen laukauksen kilpasarja. 93/100 tuloksella ois ansainnu kahvilipun, mutta paras tulos oli 91. Ite taisin ampua jotain vähän reilu 80, ehkä 85 maksimissaan. Ei huono tulos paskasti kohdistetulla rynkyllä, jolla ampu ekaa kertaa. Tähtäimessä onkin kuntoisuusloma ampumataitotestistä, josta tosiaan saa sen köllin jos osuu 11/12 laukausta TAULUUN! Kuulemma kaikista helpoin loma, minkä voi vaan ansaita.

Kahen ekan viikon ykkösjutuks nous kuitenkin yksittäisen taistelijan etenemismuodot, eli juoksu, kävely, hiipiminen, konttaaminen, ryömiminen ja syöksyminen. Sanoinkuvaamattoman hienoa syöksyä tst-liivi ja reppu kannossa pitkin metsiä. Kypäräkin tuppaa aina valumaan silmille perskeles. Hyviä hommia.

Jatketaan juttuja joskus ens viikolla ehkäpä. Makoisat kolmen päivän lomat nimittäin päällä tällä hetkellä ja ens viikonloppukin on vapaata! Kyllä maistuu.
     

     

Iltavahvari on vakava asia. Huomatkaa polven taktinen tuuletusaukko.