Jäätäviä hetkiä

Lomat lähenee loppuaan ja arvelin että vois vähän muistella ekojen viikkojen parhaita, pahimpia, töhöimpiä ym. mieleenpainuvia tapahtumia.

Eka aamu oli yllättävän laimea: päivystäjä kuuluttaa lakonisella äänellä "komppaniassa herätys" ja se siitä. Heräiltiin (tai noh, laitettiin valot päälle koska kukaan ei ollu nukkunu edellisenä yönä paria tuntia enempää) sitten ja jatkettiin ohjatuilla aamutoimilla, joita kesti ekan viikon. Tekno peseytyy ohjatusti kuuleman mukaan vielä jonkun aikaa...

Jäätävimmästä hetkestä vastasi eräs nimetön alokas huomauttaessaan yksikön vääpelin varustuksesta. Oltiin siis ryhmitytty Hakku-lehden, pioneeriaselajin erikoislehden, ryhmäkuvaan, ja juuri ennen kuvan ottamista alokasjoukon keskeltä joku onneton nostaa kätensä ja änkyttää "Herra yliluutnantti... teidän vetoketjunne.. se... voisi olla ylempänä...." En oo IKINÄ nähny kenekään saavan niin murhaavaa katsetta kuin kyseinen alokas sai kyseiseltä yliluutnantilta.

Hauskoja hetkiä riittää niin paljon, ettei niitä saa tähän mahtumaan, mutta mainittakoon nyt huvittavimpina 1.JK:sta kantautuneiden huhujen kuuleminen (taistelija paskansi vessan lattialle) sekä eräs toiselle palvelusviikolle sijoittunut siivouspalvelu, joka meni lähinnä naureskellessa muiden töhöilyille.

Parhaina hetkinä ovat luonnollisesti lomille pääsy ja kotiväenpäivä. Luultiin porukalla että kotiväenpäivästä tulee löysä ja rento päivä, mutta aamu menikin juostessa ympäri varuskuntaa peräsuoli pitkällä, kunnes vihdoin pääs jutustelemaan mukavia perheen ja sukulaisten kanssa.

1. PionK järjestyneenä komppanian takapihalle kotiväenpäivänä. Allekirjoittanut pönöttää viimeisen ruodun keskimmäisenä.

Hajottavimmat hetket koettiin yksittäisen taistelijan etenemismuotoharjoituksen jälkeen sekä myös ensimmäisen räkäpääammunnan jälkeen. Etenemisharjoituksessa syöksyiltiin pitkin metsää, jossa A) oli lunta, joka tunkeutui jokaisesta rynkyn reiästä sisään ja B) oli helvetisti kiviä, joihin varmasti iski polven/kyynärpään/minkä vaan kehonosan syöksyessä. Räkäpääammunnat taas oli mielenkiintoinen kokemus lähinnä 29 pakkasasteen sekä järkyttävän nenäverenvuodon ja siitä johtuneen veren nielennän takia. Harjoituksen päätyttyä rönötin käytävällä rynkky sylissä tuijottaen tyhjyyteen ja miettien, pitäiskö tässä nyt lähtee vessaan oksentamaan verta, vai lähteä lämmittelemään käsiä johonkin.  Tästäkin kokemuksesta kuitenkin oppi jotain: iltapäivällä lähdettiin ampumaradalle n. kuudeksi tunniksi, eikä koko kuuden tunnin aikana kerenny tulla kunnolla kylmä, kiitos luutnantti I:n  vetämän taukojumpan.

Kyseisestä luutnantista riittääkin tarinaa...

"Ampuminen on vähän niinkun tytön kanssa olis: ekalla kerralla vähän jännittää ja laukaus menee reisille ennen kun koko homma kerkee edes alkaa. Pikkuhiljaa se laukaus alkaa kuitenkin löytää oikeeseen osotteeseen kun vaan jaksaa harjotella." Ampumatekniikkaa käsittelevän harjoituksen jäätävin käytännön esimerkki.

"Helppoa kuin lapsen lyöminen" Muistaakseni samasta harjoituksesta.

"Nyt kun te täällä konttailette ja ryömitte, niin tämä kasvattaa suorituskykyä myös makuuhuoneessa. Tyttöystävä on varmasti tyytyväinen" Yksittäisen taistelijan etenemismuodot- harjoituksen tsemppausta.

Hieno mies. Ja vieläpä joukkueen kouluttaja!