Kolme viikkoo takana, (leiri)elämä edessä

Kajaanissa tuulee. Vitusti. Mutta huomenna päästään tuulta piiloon metsän keskelle leirihommille. Maanantaipäivä on menny lähinnä kasarmin ja prikaatin auditorion väliä ravatessa, pilkkiessä ja rupisia, seinänkokosia pippelinkuvia katellessa. Jessus sentään.... Iltapäivällä sitten pakkailtiin vähän kampetta leiriä varten, eikä hommat menny ihan niinkun telkkarin eräohjelmissa. Ensin ruvettiin innokkaana pakkaamaan tavaroita reppuun, luonnollisesti samalla miettien että mitä oikeesti tarvii kahen päivän leirille ja mitä pitää jättää kotiin. Just kun saatiin reput valmiiks, niin alikki tulee ilmottamaan että pakatkaahan pikkureppuun taisteluvarustus ja ottakaa mukaan. Noh, sitten nohevina poikina tungettiin pikkureput isojen reppujen sisään ja luultiin että nyt ollaan valmiita. Koko ajan tietenkin oletettiin että hiihdetään ne isot reput selässä, mutta paskat täällä niin fyysisiä suorituksia! Isot reput menee nimittäin masin kyydillä leiripaikalle ja ukot hiihtää tst-varustus päällä omia latujaan perässä. Noh, en valita...

Muutenkin tämän firman tiedonvälityksessä on hienoisia epäselvyyksiä. Ilmotustaululla olevassa viikko-ohjelmassa lukee lauantain ja sunnuntain kohdalla ampumakoulutusta, jossa ei sinänsä ole siis mitään ihmeellistä. Pelokasta alokasta vaan meinaa hämmentää se, että toisessa viikko-ohjelmalapussa lukee "siirtyminen suksilla" ja toisessa "siirtyminen ajoneuvoilla". Oishan se tietysti ihan näpsäkkä viikko, kolme päivää leiriä, perjantaina Cooperin testi ja viikonloppuna hiihdeltäis vielä parikymppiä. Mikäs siinä sitten ginestä vietellessä... Tuleville morteille muuten vinkki masi-kyydistä: ottakaa rynkystä lipas irti ennen kun laitatte sen siihen moduulin telineeseen. En voi korostaa riittävästi sen lisätilan merkitystä, mikä tarvitaan vuoristoratapenkin turvavöiden kiinnittämiseksi.





Jos alok. Vääräniemi lukee tätä, tää on sulle.

Sykähtelyn lyhyt oppimäärä

Niitä harvoja hetkiä kun pysty levyttämään kaikessa rauhassa. Ylitalo ikuisti tämän seisahtuneen hetken

Vornasen kanssa todettiin, että iltavahvari on edelleen vakava asia. Huomatkaa improvisoitu makuualusta

Alok. Ylihärsilän varustuksen normaali olotila: punkalla

Tupa Isko

Matilda ja mä

Siinäpä aluks kuluneen viikon antia kuvina. Paria ekaa kuvaa lukuunottamatta on saanu sykkiä ympäri Hoikankangasta vaikka mitenkä päin. Ehkäpä hienoin osotus tästä PV:n aikataulutuksen jäätävyydestä saatiin, kun tiistaina(?) tetsausharjotuksen jälkeen rynnittiin takasin kasarmille, jonka jälkeen lähes välitön varusteiden vaihto ja ruokailuun siirtyminen. Luonnollisesti naapuriyksikkö Tekno jääti tutusti ruokalassa, eli venailtiin taas muutama hetki pihalla kolmijonossa hiljaista taukoa vietellen. Ruokailun jälkeisen olotilan voittekin tarkastaa ensimmäisestä kuvasta, jolloin odoteltiin lähtöö uimataitotestiin. Joku pari tuntia meni ihan rennoissa oloissa asetta rassatessa ja rötväillessä ympäriinsä. Uimataitotestissä uimataidon raja oli 200m, 400m uineet sai pronssisen "kelluntamerkin". Uin taktisesti pari-kolmesataa metriä lähinnä edessä kuumottelevan aliupseerikoulun takia. Mission sluibed.

A-radallakin on käyty tosiaan pari kertaa, viime viikolla hieman suotuisammassa kelissä kun mitä ekalla kerralla. Tai noh, pakkasta oli puolet vähemmän, mutta nyt aurinko paisto suoraan edestä. Pari ekaa kohdistussarjaa meni lähinnä omaa taulua etsiskellessä, mutta just ennen kilpasarjan alkua aurinko siirty sen verran kumpareen taakse, että minun ja muutaman muun rata jäi varjoon, ja pystyin tykittämään oman sarjan tauluun normaalisti. Kummallakin kerralla tuloksena ollu 85, johon oon kyllä suht tyytyväinen. Tavotteena ois kuitenkin ennen P-kauden loppua saada räiskittyä se ysillä alkava tulos tauluun.

Perjantai meni mukavasti kuntotestien merkeissä, kolme testiä (vauhditon pituus, minuutin punnerrukset ja vatsat) kesti kaks ja puol tuntia alku- ja loppu"verryttelyineen". Muuan vänrikki johti loppuverryttelyä, joka oli... mielenkiintoinen: viitisentoista kierrosta säbäkentän ympäri, jonka aikana punnerruksia ja vatsoja. Tämän jälkeen tehtiin vielä 50 kyykkyä, hapotuksen määrä reisissä suhteellisen voimakas.

Tämä samainen vänrikki piti meille aiemmin samalla viikolla oppitunnin iltavapaista, jonka aikana opittiin seuraavat asiat: älä juo liikaa kaljaa, käyttäydy hyvin, älä juo liikaa kaljaa, kaljanjuontia syytä rajoittaa sotilasasussa, kunnioita ylempiarvoisia sekä ei kännisekoiluja. Käsi ylös ne, jotka yllättyivät oppitunnin sisällöstä. Huvittava hetki tosin oli, kun vänskä sano "Ette sitten puhu asiattomuuksia ettekä hauku muita ihmisiä. Kuten viestimiehiä... ja tykkimiehiä". Edellämainitun virkkeen aikana julumettu virnistys, jonka jälkeen naama peruslukemille ja oppitunnin normaali jatkaminen.

Eipä kurjuutta kummempaa tosiaan, ens viikolla tiistaipäivänä kauan odotettu P-kauden taisteluharjoitus, eli morttileiri jossain metsän siimeksessä. Saas nähdä mitä siitä tulee, pakkasta ei ainakaan oo hirveesti luvattu, mutta jotkut hurjat pelotteli että jopa +3 saattaa olla mittarissa, joka tarkottaa märkiä varusteita, nihkeitä suksia ja vitutusta. Wlan-tunnuksetkin saadaan maanantaina, mitä nyt kolme viikkoo myöhässä, mutta väliäkö hällä. Tarkottaa siis sitä että kirjottelen varmaan osan teksteistä suoraan kassulta. Hajotkaa siihen.

Jäätäviä hetkiä

Lomat lähenee loppuaan ja arvelin että vois vähän muistella ekojen viikkojen parhaita, pahimpia, töhöimpiä ym. mieleenpainuvia tapahtumia.

Eka aamu oli yllättävän laimea: päivystäjä kuuluttaa lakonisella äänellä "komppaniassa herätys" ja se siitä. Heräiltiin (tai noh, laitettiin valot päälle koska kukaan ei ollu nukkunu edellisenä yönä paria tuntia enempää) sitten ja jatkettiin ohjatuilla aamutoimilla, joita kesti ekan viikon. Tekno peseytyy ohjatusti kuuleman mukaan vielä jonkun aikaa...

Jäätävimmästä hetkestä vastasi eräs nimetön alokas huomauttaessaan yksikön vääpelin varustuksesta. Oltiin siis ryhmitytty Hakku-lehden, pioneeriaselajin erikoislehden, ryhmäkuvaan, ja juuri ennen kuvan ottamista alokasjoukon keskeltä joku onneton nostaa kätensä ja änkyttää "Herra yliluutnantti... teidän vetoketjunne.. se... voisi olla ylempänä...." En oo IKINÄ nähny kenekään saavan niin murhaavaa katsetta kuin kyseinen alokas sai kyseiseltä yliluutnantilta.

Hauskoja hetkiä riittää niin paljon, ettei niitä saa tähän mahtumaan, mutta mainittakoon nyt huvittavimpina 1.JK:sta kantautuneiden huhujen kuuleminen (taistelija paskansi vessan lattialle) sekä eräs toiselle palvelusviikolle sijoittunut siivouspalvelu, joka meni lähinnä naureskellessa muiden töhöilyille.

Parhaina hetkinä ovat luonnollisesti lomille pääsy ja kotiväenpäivä. Luultiin porukalla että kotiväenpäivästä tulee löysä ja rento päivä, mutta aamu menikin juostessa ympäri varuskuntaa peräsuoli pitkällä, kunnes vihdoin pääs jutustelemaan mukavia perheen ja sukulaisten kanssa.

1. PionK järjestyneenä komppanian takapihalle kotiväenpäivänä. Allekirjoittanut pönöttää viimeisen ruodun keskimmäisenä.

Hajottavimmat hetket koettiin yksittäisen taistelijan etenemismuotoharjoituksen jälkeen sekä myös ensimmäisen räkäpääammunnan jälkeen. Etenemisharjoituksessa syöksyiltiin pitkin metsää, jossa A) oli lunta, joka tunkeutui jokaisesta rynkyn reiästä sisään ja B) oli helvetisti kiviä, joihin varmasti iski polven/kyynärpään/minkä vaan kehonosan syöksyessä. Räkäpääammunnat taas oli mielenkiintoinen kokemus lähinnä 29 pakkasasteen sekä järkyttävän nenäverenvuodon ja siitä johtuneen veren nielennän takia. Harjoituksen päätyttyä rönötin käytävällä rynkky sylissä tuijottaen tyhjyyteen ja miettien, pitäiskö tässä nyt lähtee vessaan oksentamaan verta, vai lähteä lämmittelemään käsiä johonkin.  Tästäkin kokemuksesta kuitenkin oppi jotain: iltapäivällä lähdettiin ampumaradalle n. kuudeksi tunniksi, eikä koko kuuden tunnin aikana kerenny tulla kunnolla kylmä, kiitos luutnantti I:n  vetämän taukojumpan.

Kyseisestä luutnantista riittääkin tarinaa...

"Ampuminen on vähän niinkun tytön kanssa olis: ekalla kerralla vähän jännittää ja laukaus menee reisille ennen kun koko homma kerkee edes alkaa. Pikkuhiljaa se laukaus alkaa kuitenkin löytää oikeeseen osotteeseen kun vaan jaksaa harjotella." Ampumatekniikkaa käsittelevän harjoituksen jäätävin käytännön esimerkki.

"Helppoa kuin lapsen lyöminen" Muistaakseni samasta harjoituksesta.

"Nyt kun te täällä konttailette ja ryömitte, niin tämä kasvattaa suorituskykyä myös makuuhuoneessa. Tyttöystävä on varmasti tyytyväinen" Yksittäisen taistelijan etenemismuodot- harjoituksen tsemppausta.

Hieno mies. Ja vieläpä joukkueen kouluttaja!

Hyviä hommia luvassa

Nyt kun on saanu pari päivää lepäillä ja tankata, niin jaksaa kirjotella vähäsen tulevasta. Heti lomille päästyä iski tosiaan aivan kamala väsymys ja viikonloppu onkin menny lähinnä syödessä ja nukkuessa. Veikkaan että osasyy väsymykseen on siinä, että siviilissä ei tarvii olla jatkuvassa henkisessä valmiustilassa päivystäjän kuumotuksen ja alikkien ylläpitämän sirkuksen takia.

Viime viikon torstaina oli ohjelmassa ampumaratareissun ja pakkiruokailun lisäks komppanian varapäällikön haastattelu, jossa puuhasteltiin lähinnä alustavia koulutuslinjavalintoja. Joka miehellä oli mukana lomake, johon oli täytelty kolme mielekkäintä koulutusvaihtoehtoo, joista yhden piti olla kuitenkin vuoden homma, sekä kyseltiin halukkuutta johtajakoulutukseen. Omat halukkuudet oli suojelumies, taistelupioneeri ja C-kuljettaja, edellämainitussa järjestyksessä. Kaks ekaa on siis puolen vuoden hommia ja kuskit on vuoden miehiä. Halukkuuksillahan saattaa olla joskus jotain merkitystä, mutta kuten arvata saattaa, meikäläisen haastattelu meni jotakuinkin seuraavasti:

VPääl= komppanian varapäällikkö, Alok = minä

VPääl: Noniin, eli Rantsi. Siinähän meillä on aliupseerikoulun mies.

Alok: Ööö... minulle ei kyllä oo vielä tommosta tietoo kantautunu...

VPääl: Ei ehkä vielä, mutta katsellaan mihin homma kehittyy. Noniin, eli kävitte lukion ja teillä on B-kortti, josta 2. vaihe suoritettuna. Vaikutatte sopivalta valinnalta aliupseerikurssille. Mitäs teillä oli niitä halukkuuksia?

Alok: Öö.. Ykkösenä suojelumies, kakkosena taistelupioneeri ja kolmosena C-kuljettaja. Ei halukkuutta johtajakoulutukseen. Perusteena puolen vuoden hommille on koulun alku syksyllä ja samaan aikaan kuumotteleva muutto.

VPääl: Noh, koulupaikkaahan voi aina siirtää. Mutta menettekö aukkiin jos teidät sinne käsketään?

Alok: Ööh... no eipä siinä varmaan auta hirveesti vastaankaan pullikoida jos käsky käy.

VPääl: Selvä. Millaisilla arvosanoilla suorititte lukion?

Alok: No kirjotin pari eetä ja yhen ällän ja...

VPääl: Noniiin, tehän olisittekin siis oiva valinta tuonne aliupseerikouluun! Haluatteko vielä kertoa jotain itsestänne tähän loppuun?

Alok: Tuota... no oon maatilalta kotosin eli traktorilla oon ajellu ja trukistakin on kokemusta viime kesältä. Eipä sitä varmaan kummempaa..

VPääl: Jaahas, olette suorastaan täydellinen mies tuonne meidän aliupseerikurssille! Noh, mutta, me ilmoittelemme myöhemmin koulutushaaravalinnoista. Voitte poistua.


Tupakaverit on muutenkin koko kaks viikkoo tuntenu minut lähinnä alikersantti Rantsina, joten voitte arvata että varapäällikön hehkutukset aiheutti lievähköä kuittailua. Allekirjoittaneen loppuilta menikin lähinnä kiroillessa sekä mahdollista aukkia, että myös vapaa-ajan vähyyttä. Haastattelu oli nimittäin joskus puoli kymmenen aikaan. Armeijassa on hienoo olla aakkosten loppupäässä...

Alokkaan normaalia elämää

Jaahas, vihdoinkin sain aikaseks vääntäytyä sängynpohjalta ylös ja vähän ruveta kirjottelemaan näin ekojen lomien kunniaks! Netin käyttö tuolla kasarmilla on vähän kiven alla, kun ei oo vielä saatu noita yksikön WLAN-tunnuksia, ja ainoo internetzi on sotilaskodin kirjastossa, minne ei oo jaksanu lähtee. Mutta eiköhän ens viikolla varmaan pikkuhiljaa saada nettiä toimimaan tuolla kasarmillakin.

Eka päivä oli kyllä ikimuistonen: olin niin kujalla kaikesta ja kaikista että en varmaan koskaan ennen. Kajaanin rautatieasemalla nohevat ohikulkijat toivotteli oikein vittumaisia aamuja ennen alokaskuljetuksen kyytiin hyppäämistä. Prikaatilla vastaanotto oli mukava: sotilaskodin sisaret jakeli kuuluisia sotkun munkkeja, kahvia, teetä ja limsaa. Herkuttelun jälkeen käytiin ilmottautumassa ukkelille, joka ilmoitti kyseisen alokkaan palvelusyksikön. Allekirjoittaneen lapussa luki 1. Pioneerikomppania, eli isän jalanjäljillä lähdettiin suorittamaan valtion tarjoamaa varusmiespalvelusta. Yksikköön saapumisen jälkeen vuorossa oli lappujen täyttämistä ja kouluttajan haastattelua, jossa selvisi, että kuulun 3. joukkueen 3. ryhmään. Tupa Iskoon laskeutumisen jälkeen suoritettiin varustautuminen.

Eka punkka ja kaappi suunnilleen teksissä

Todellakin, siviilikamppeet on vaihtunu n. miljoonaan erilaiseen vihreään vaate- ja varustekappaleeseen, jotka häviää yllättävän helposti tuonne kaapin perukoille. Ekana päivänä mietiskeltiin että miten helvetissä nämä kaikki kamppeet (n. 30 kg repullinen) saa tungettua sinne (myöhemmin kuitenkin ymmärrettiin, että kaappihan on oikea tilaihme). Ihmetys oli suuri, kun muuan alikersantti tuli vielä neuvomaan oikeaoppisen kaappijärjestyksen. Kaappien pitää siis olla "teksissä" eli TKS-kunnossa (Tupa- kaappi ja siivoustarkastus) aina ennen lomia. Meinaspa lomille lähtö vähän viivästyä juurikin tämän TKS:n vuoksi. Normaali asetarkastus nimittäin venähti hieman ja meille annettiin n. 15 minuuttia aikaa siivota vessa, tyhjentää roska-astiat ja siivota myöskin oma tupa. JA laittaa ne kaapit teksiin. Yli-innokas kersantti sitten piti huolen siitä että lomille lähtö ei toteutunu ihan suunnitelman mukaan, mutta lopultahan sitä päästiin kirmailemaan lomabussin kyytiin ja kohti kotia.

Intissä muutenkin kiinnitetään huomiota kaikkiin olennaisiin taistelijan perustaitoihin, kuten punkan särmäykseen, pinkan tekoon ja jäkityksen pyörimättömyyteen. Jäkitystä harrastetaan joka kerta kun lähdetään yhtään mihinkään. Lähtöproseduuri on yleensä seuraava: käytävällä huudetaan "KOLMAS JOUKKUE" ja jokaisesta kolmannen joukkueen tuvasta sinkoutuu mies ovelle kuuntelemaan seuraavan palveluksen varustusta, esim. "Ruokailuun siirtymiseen aikaa 10 minuuttia. Varustus: nahkavarsikengät, M05 palvelushousut, pakkastakki, päähän karvalakki ja käteen palvelushanskat". Aikaa on YLEENSÄ tuo kymppi, jona aikana varustaudutaan ja särmäillään tupaa ynnä muuta tarpeellista. Joskus aikaa saattaa olla ruhtinaalliset kaksi minuuttia, jolloin viimeisen minuutin aikana toteutetaan tuo edellämainittu jäkitys, eli käytävältä kuuluu taikasana MINUUTTI!!, jonka jälkeen tupien jokainen taistelija istuu jäkillä eli taktisella taistelujakkaralla kädet suorana polvilla, ryhdikkäästi kantapäät yhdessä katse ylälistassa. Alikessut yleensä ohjeistaa jäkityksen aikana muun muassa "Jos tuvan poikki juoksee pinkki pupu sikari perseessä, ette naura, vaan tarjoatte sille tulta!" tai "Ette naura vaikka tuvan poikki lentäisi runkkaava varpunen". Normaalia toimintaa.

Pinkka ja teksikaappi

Ensimmäisinä päivinä meinas aina olla kiire odottamaan. Varsinkin ruokaillessa muut yksiköt jäätyilee aika kovaa ja tottakai se on 1. PionK joka venailee siellä ulkona ruokalaan pääsyä viimesten joukossa. Ennen oppituntejakin saatetaan jäkittää parhaimmillaan kymmenisen minuuttia, joka ei välttämättä ole parasta jo valmiiks kipeelle selälle... Selkä ja jalat tosiaan kipeytyy aika rankasti ekan viikon aikana kävelystä ja yleisestä asennon, levon, maihareiden ja jäkityksen suhteesta johtuen. Tykistö (en pidä juuri minään) onkin kuleksinu tämän viikkoo lenkkarit jalassa, ettei poikien jalkoihin ala sattua... Voi pojat miten revettiin koko tupa kun saatiin tietää tästä.

Tupakavereiks sattu kyllä hyvää porukkaa. Sosiaalista ja rentoo, mutta kuitenkaan ei mitään perseileviä töhöjä. Helevetin pohojalaaset vaan meinaa jyrätä kielellään meidän kahen miehen savolaisosaston (Suonenjoki & Varpaisjärvi) alleen murskaavalla ylivoimalla. Tuvan esimies on sentään iisalmelainen, mutta siitä nyt ei oo sen kummempaa iloo kun alikkien pitää olla nohevia ja sotilaallisia, luonnollisesti. Tässä päivien edetessä porukka on kuitenkin oppinu tuntemaan toisiaan entistä paremmin ja alikitkin on alkanu pikkuhiljaa tuntumaan ihan normaaleilta ihmisiltä. Kurin kiristymisen on kyllä huomannu, sillä heti toisen viikon alussa kaikki alikit tuntu olevan helvetin kireinä verrattuna ekan viikon hissutteluihin. Liekö johtunu siitä, että 2vko gines päällä.

Kajaanissa on pakkasta riittäny, varsinkin kuluneella viikolla. Torstaina aamu alko ammunnoilla, tosin pelkillä räkäpäillä. Mahtava kokemus 29 asteen pakkasessa. Ruokailun jälkeen siirryttiinkin sitten masin (Maasto-Sisu, eli miehistönkuljetuskuormuri) kyydillä ihan oikealle ampumaradalle ampumaan ihan oikeilla panoksilla. Aamusta viisastuneena vedettiin niskaan niin paljon vaatetta kun vaan lumipuvun alle sai mahtumaan, eikä muuten palellu sen jälkeen. Ammunnatkin meni ihan hyvin, mitä nyt taulusta löyty aina 1-5 laukausta ylimäärästä. Ammuttiin 2x5 laukauksen kohdistussarjat, joiden jälkeen kymmenen laukauksen kilpasarja. 93/100 tuloksella ois ansainnu kahvilipun, mutta paras tulos oli 91. Ite taisin ampua jotain vähän reilu 80, ehkä 85 maksimissaan. Ei huono tulos paskasti kohdistetulla rynkyllä, jolla ampu ekaa kertaa. Tähtäimessä onkin kuntoisuusloma ampumataitotestistä, josta tosiaan saa sen köllin jos osuu 11/12 laukausta TAULUUN! Kuulemma kaikista helpoin loma, minkä voi vaan ansaita.

Kahen ekan viikon ykkösjutuks nous kuitenkin yksittäisen taistelijan etenemismuodot, eli juoksu, kävely, hiipiminen, konttaaminen, ryömiminen ja syöksyminen. Sanoinkuvaamattoman hienoa syöksyä tst-liivi ja reppu kannossa pitkin metsiä. Kypäräkin tuppaa aina valumaan silmille perskeles. Hyviä hommia.

Jatketaan juttuja joskus ens viikolla ehkäpä. Makoisat kolmen päivän lomat nimittäin päällä tällä hetkellä ja ens viikonloppukin on vapaata! Kyllä maistuu.
     

     

Iltavahvari on vakava asia. Huomatkaa polven taktinen tuuletusaukko.

              

Näläkämaa kuhtuu

Kyyyylläh, siviili-TJ 2, mikä tarkottaa sitä, että ylihuomenna lähdetään kuuntelemaan Kainuun korpien kuiskintaa sekä harrastamaan vaikka mitä kivaa hippastelua. Pyssyhipaks vois joku sanoo moista touhua. Varustautuminen on suoritettu, tai ainakaan ei vielä tunnu siltä että mitään olis unohtunu, eli henkisesti ja fyysisesti valmiina lähetään opettelemaan sotilaan perustaitoja ja maanpuolustushommeleita. Varustelistaa seuraa ihan just.

Aiemmissa postauksissa taisin mainita ilmoittaneeni alokaskyselyssä haluavani Jääkäripataljoonaan.Kasarmilta kantautuneiden tietojen mukaan alokas Rantsin nimeä ei kuitenkaan ole nähty ainakaan 2. JK:n eikä myöskään 3.JK:n listoilla, joka siis tarkoittaa sitä, että joko 1. JK ottaa minut hellään huomaansa ja kouluttaa minusta eto jääkärin tai palvelen jossain IHAN muussa hommassa. Aiemmin mainittu huollon työkoneenkuljettajakoulutus kummittelee nyt ikävän vahvasti allekirjoittaneen mielessä... Ihan rehellisesti, voiko olla paljon turhempaa hommaa kuin 9kk traktorikuski?? Tavoitteena on nyt edes jollain tavalla hyötyä intistä (C-ajokortti tai muu vastaava pätevyys, sekä pienellä varauksella johtajakoulutus), mutta passitus niihin hommiin, mitä on tullu harjoteltua nyt about 13 vuoden ajan tuntuu aika turhalta. On kuitenkin muistettava että 9 on vähemmän kuin 12, hehheh.

Kannattaa muuten muistaa semmonen juttu, että minähän en näistä inttijutuista sen tarkemmin tiedä. Kuulopuheiden ja loogisen päättelyn kautta oon pyrkiny muodostamaan jonkinnäköstä kuvaa siitä, millasta hommaa missäkin on tarjolla. Olen siis lähinnä ennakkotietojen (ja luulojen!) varassa kirjotellu näitä juttuja, toivottavasti ei tule järkytyksenä kellekkään. Noh, turhapa näitä on vatvoo tämän enempää; maanantaipäivänähän nämä selviää. Olo on kuvainnollisesti sanottuna kuin Harry Potterilla ennen ekaa päivää: ei hajuakaan että mihin tupaan sitä vielä joutuu!

Varustehommelit on tosiaan saatettu jo melko loppuun, vielä sunnuntaina pakkaan viimeiset kamat reppuun ja pistän sormet ristiin että saan ne mahtumaan johonkin.

Mukaan lähtee

-Sisäpelikengät. Käskivät alokasinfossa ottaa sisäliikuntajalkineet niin teen työtä käskettyä. Uutuudenkarheat kengät -> toivottavasti ei tule rakkoja.

-Rakkolaastareita. Kyllä sä tiedät miks.

-Normilaastareita. Ei muumikuvioituja.

-Sukkia. Kahdet smartwool-saapassukat ja yhdet mummon villasukat ihan varmuuden varalta. Siis mummon neulomat, en ryöstänyt vanhusta.

-Boksereita. 6 kpl, tunnustellaan tilannetta eka viikko, porukat saa viedä likapyykit takasin kotiin ja tuoda uutta tilalle jos tarvii, firmahan jakaa alusvaatteet joka tapauksessa. Pitkiä kalsareita en vielä lastannu mukaan kun semmosetkin saa talon puolesta.

-Lääkkeitä ja yleistä hygieniasälää, kuten parranajovehkeet. "PARRAT OLI KU JOULUPUKILLA JA HIUKSET HAROTTI NIINKU JOLLAIN HIPPILEIRILLÄ!!!"- skenaarion välttämiseksi.

-Linkkari. Mallia MacGyver, eli Sveitsin armeija.

-Rannekello. 15€ räpsy Clas Ohlsonilta, vedenkestävyys 100m ja kuulemma pitäs kestää perustetsaukset ilman ongelmia. Tosin eipä se näillä hinnoilla oo iso vaiva jos kello hajoo...

-Taskulamppu. Saatanan kirkas ja luultavasti kestävä, runko jotain lentokonealumiinia ja muutenkin jämäkän olonen peli. Tarvittaessa vihollisen sokaisuun. En lähteny noihin otsalamppuhommiin, vaikkei sekään nyt huono vaihtoehto ois varmaan ollu, mutta pystyypähän kypärä päässäkin käyttämään lamppua sujuvasti.

-Varusmies 2011-kirja. Tuli postissa joskus kutsuntamääräyksen kanssa. Sisältää käytännöllistä perustietoo arvomerkeistä lähtien. Käskivät ottaa mukaan niin sitten otetaan.

-Rokotustodistukset ym. paperit. Ei hotsita ottaa samoja rokotteita kahteen kertaan.

-Karkkia. Maestuu.

-Taisteluhanskat. Topatut nahkahanskat talvikeleihin.

-Rahoja. Muutama kymppi käteistä rahaa. Sodessa on grilli. Makkaraperunat 2,50. Voi pojat...

EDIT:-Olkapäätuki. Ettei käy pipi.

Tämmönen kasa rompetta lähtee mukaan jo maanantaina. Myöhemmin täydennän varustusta sporttis-superhyperkerrastolla ja läppärillä ynnä muulla tarpeellisella tavaralla.

Todellakin, maanantaina klo 11:30 hypätään Kajaanin junaan ja kohti kasarmia. Kirjottelen alokasajan tunnelmista tänne heti kun saan koneen kasarmille, eli aikasintaan ens viikonloppuna kotiväenpäivän jälkeen. Viimeistään kuitenkin 2-3 viikon päästä lomilta. Palaillaan.

Operaatio Kaljupääkotka

Ei mulla muuta