Naiset armeijassa

Sivuan pikasesti keskustelua naisista armeijassa, koska ilmeisesti osa lukijoista on joko innokkaita maanpuolustajia tai sitten sen verran hulluja, että vapaaehtoisesti ovat lähdössä tähän hullunmyllyyn.

Itsellä ei hirveesti oo kokemusta varusmuijista, johtuen pioneeriaselajista, poikkeuksena tietysti RUK:n yksittäinen naispuolinen Uo Pioneerikomppaniassa, mutta heittelen jotain ajatuksia ja havaintoja tämän vuoden varrelta. Asenteen pitää olla kunnossa alusta lähtien, niinkun se varmasti monilla on, mutta tiedän pari tapausta (terveisiä vaan tykistöön) joiden mielestä vielä viimeisen palveluskuukauden aikana on aiheellista avautua siitä, miten vaikeeta naisella on armeijassa esim. käydä kusella.........

Kusella käynti.

Siinä vaiheessa kun miettii hakupapereiden postittamista sinne aluetoimiston sedille, niin kannattaa varmaan ihan oikeesti pari kertaa miettiä, että mitä odottaa palvelukselta. Jos tollaset asiat on vielä viimesten viikkojen aikana piikkinä lihassa, niin sillon ollaan kyllä väärässä paikassa.

Oon myös kuullu huhuja niinkutsustusta SSE:sta, eli Sukupuolen Suomasta Edusta (vrt. KSE). Varmasti osittain paikkansapitävä ilmiö, johtuen siitä että suurin osa VM-johtajista ja skappareista on miehiä, ja vaikka periaatteessa ollaankin vertaisia, niin tietyt siviilimaailman herrasmiessäännöt kuitenkin pätee myös vihreissä verkkareissa. Älkää kuitenkaan tuudittautuko tähän mahd. paapomiseen, vaan osoittakaa teoilla olevanne yhtä kovia jätkiä kuin ne muutkin. Naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet edetä sotilasuralla jos vain halua riittää: RU-kurssi 242:n suoritti n.35 naista, lisäksi naisten määrä kouluttajaportaassa on jatkuvasti lisääntymässä. Jopa miehisistä miehisimmässä pioneeriaselajissa tiedän ainakin neljä naista, jotka toimivat kouluttajatehtävissä. Yksi heistä oli suoranainen esimieheni lähes koko johtajakauden ajan.

Jokatapauksessa, tsemppiä palvelukseen astuville. Pitäkää hauskaa ja ottakaa kaikki irti palveluksesta!

Ohi on ja pysyy

Niin siinä vaan kävi että meikäläisen palvelusaika Suomen sotavaltion kunniakkaassa armeijassa on ohi. 347 vuorokautta, jonka aikana meikäläisestä yritettiin koulia parempi sotilas, johtaja ja ehkä jollain tasolla ihminenkin. Ja onhan se niin, että ihminen muuttuu ja ennen kaikkee kehittyy tällasen vuoden aikana. PV on nimittäin tarjonnu välillä melko haasteellisia tehtäviä, jossa johtamis- ja organisaatiotaidot on pistetty ihan tosissaan koetukselle. Henkistä kanttia koeteltiin lähinnä Haminan päässä, kiitos tylyjen tuplaginkkujen ja vapaa-ajan valtavan määrän. Intti oli kuitenkin ehkä eniten sosiaalinen kokemus. Vuoden aikana tuli muodostettua kymmeniä ystävyyssuhteita palvelustovereiden kanssa. Mietin jälkeenpäin, että siviilimaailmassa en varmaan ikinä ois kohdannu samantyyppisiä henkilöitä, saatika tullu kaikkien kanssa yhtä hyvin toimeen, mutta kun olosuhteet ja jutut oli kaikille samat, niin mikäs siinä ollessa. Samassa paskassa oltiin kuitenkin jumissa, niin what the heck, antaa mennä vaan.

Kun TJ on tukevasti miinuksen puolella, voi muistella inttiaikaa pikkasen objektiivisemmin, kun mitä palveluksen aikana. Jälkeenpäin mietittynä onnistuin hommissani omasta mielestäni ihan kohtalaisesti. Jollain ilveellä onnistuin saamaan pataljoonan parhaan johtajan stipendin, joten sekin varmaan osaltaan kertoo hyvin tehdystä työstä. Alaisilta saadusta palautteesta pyrin ja kykenin jossain määrin kehittymään, mutta taakse jäi kuitenkin vielä paljon asioita, jotka oisin halunnu tehdä toisella tavalla. Noh, ihmisiähän sitä vaan ollaan.

Seuraavaksi kuvia viimesiltä päiviltä.

Varusteryhmät 1-4+TVÄL valmiina palautusta varten

Sotilaskodilta saatu kotiutumislahja, eli TJ-pipo

Päivystäjän ja aparin fuusio

Tylyn ynseä upseeri

Se on siinä, reserviin poistu!

Aivan lopuksi haluan kiittää loistavia palvelustovereitani, erityisesti vänr Retsua, Muhoksen myyrämiestä, kers Körkköä, Tyynelää ja Lohikoskea, aparinretkuja til the end. Myöskin toimistohomo, alik Kortelainen ansaitsee kokkoshanemaiset tuuletukset/kiitokset litterankirjoitustaidoistaan. Tylyn ynseät kiitokset myös Teknon ja PionK:n vänrikeille, sekä muille pioneeripataljoonan johtajille, mortit tuli ja annettiin vitusti runtua jeah vittu! Myöskin K242 PIONK nevöföget, puuttuva pasanen erityisesti...

Kiitokset myös tyttöystävälle/avovaimolle/mujetsulle/egelle, joka on pitäny rotia kotirintamalla ja huoltopuolen kunnossa myös lomien aikana. Kertausharjotuksia odotellessa hehehe

Eiköhän se oo siinä. Vanha lähtee, paska jää, paskasta nousee mopon pää. Jos PohPionP:n johtajat lukee tätä, niin haluan toivottaa erittäin kylmiä, pimeitä, lumisia ja vittumaisia aamuja kaikille mahdollisimman epätasapuolisesti. Paha mieli on paras mieli. Hajotkaa mortteihin.

Tylyn ynseä kunkkugonaTJwäbä3

Vaikka TJ3 saattaa tuntua vähemmän, niin silti se on enemmän kuin meidän linjanjohtajalla (2...). MUTTA ei paina näillä aamuilla.

Viime postauksesta taas vierähtäny hetki ja paljon kerenny tapahtua. Loppusota sodittiin ja tais päättyä ratkasemattomaan keltasen ja sinisen välillä. Heti loppusodan jälkeen lähettiin Vuosankaan ampumaleirille, joten seuraavista tapahtumista seuraa juttua ihan just..

Vuosanka ja reservin aurinko

Loppusodassa skenaario oli siis se, että aukit toimi keltasena, eli hyökkäävänä osastona ja muut puolusti. Siellä sitten harjotusalueella ajeltiin jääkäreiden perässä tekoilla ja duunattiin välillä pioneerihommia. Turhan paljon vihollista ei näkyny, kolmesta ammutusta laukauksesta kaks tuli kohti omia ja yks oli vahingonlaukaus ase selässä. Kokonaisuudessaan harjotuksesta jäi melko valju kuva, koska tehtävät oli vähän keksimällä keksittyjä ja ehkä turhan irrallaan kokonaiskuvasta. Mutta tällasta tää leikkisota on, onneks ei oikeesti tarvii raivailla mitään miinotteita.... Joukkueenjohtajan hommiakin pääs taas tekemään ja myös muut apukouluttajat sai nauttia sitä herkkua varsin runsaasti.

Loppusodan jälkeen lähdettiin asappina maanantaina Vuosankaan ammuskelemaan. Viikko meni lepposasti ainakin kelien puolesta: eka -33 asteen pakkaset ja heti seuraavana päivänä +3 astetta, ota siinä nyt selvää mitä tapahtuu... Räjäytettiin muutama pura, ammuskeltiin jääkäreiden kanssa ja vikana päivänä kateltiin vielä taistelumiinojen tehoesittelyt, eli melko livakka viikko. Ainoa asia mikä pilaa tämän TJ-idyllin, on valvojan ihana nakki, joka takaa sen, ettei varmasti kerkee gonahtamaan ees vikalla viikolla kun pitää sykkiä niin vitusti kouluttajien ja joukkueenjohtajien välisenä juoksupoikana, mutta on niin VITUN VÄHÄN ettei jumalauta torstain jälkeen oo enää mitään väliä millään KaiPr-asioilla. Näin se on. Gonakuitti.

Vuosanka ja -30 astetta

URAAAAAAAA!!!

Kolme viimestä viikkoo polkastu käyntiin kotiutumistarkastuksen merkeissä, kuulo roger ja tunnen itseni terveeksi. Valmiina siirtymään reserviin siis. Mutta sitä ennen ois pari pikkujuttua, kuten loppusota ja Vuosangan ampumaleiri.

Loppusodassa tehdään kevyt loikkaus vihollisen, eli Keltaisen valtion riveihin. Prikaatin aliupseerikurssit toimii nimittäin hyökkäävänä osastona, samalla kun joukkotuotantojoukot, eli Sininen valtio, puolustaa. Pitkästä aikaa ollaan harjotuksessa jossain muuallakin kun täällä lähiharjotusalueella, mennään nimittäin n. 50 kilometrin päähän Pohjois-Savon rajalle asti ja lähetään sieltä könyämään kohti Kajaania jääkäreiden perässä. Samalla kun oppilaat on viettäny alkuviikon kivaa poikaporukalla niin me ollaan huhkittu kaikenmaailman karttojen ja muiden valmistelujen kimpussa appariporukalla. Pikkuhiljaa alkaa kaikki tarvittava hilpe ja kilke olemaan kasassa ens viikkoo varten. Perkele että tulee varmaan olemaan kiirettä.

Apu-ukot hommissaan

Jack Bauer

Yhtä monta aamua jäljellä kuin vuorokaudessa tunteja, ja tunnetusti vuorokaudesta loppuu aina tunnit kesken. Noh, aamut ei lopu kesken, mutta eipä niitä paljo enää oo. Tilanne on hämmentävä: 10 aamua maastossa, 10 kassulla ja 4 lomilla. Tuleva viikko on viimenen kassuviikko, koska sunnuntaina alkavan 5pv loppusodan jälkeen lomaviikonlopun jälkeen lähdetään aukin yt-ampumaharjotukseen Vuosankaan, eli pikku leiriputkee näin niinkun palveluksen loppua kohti...

Kyllä tää alkaa oikeesti aika vähissä olla, ens viikolla ohjelmassa mm. kotiutumistestejä, varustarkastusta ja sosiaalikuraattorin oppitunti aiheesta kotiutuminen. Julumaa.

Menneestä viikosta muutama havainto: käytiin vähän liekittämässä terrorismivaistoja Petäisenniskan silloilla, eli harjoteltiin ko. kohteiden panostamista. Ihan mielenkiintonen päivä, Haminassa kun keskityttiin lähinnä johtamiseen, ja vähemmän tällasiin käytännön pioneeritemppuihin. Torstaina oli pitkään odotettu päivä Kassunkurulla, kun päästiin ampumaan kertasingolla ja heittämään käsikranaatteja. Poissaolijoita oli suorastaan harmillisen paljon ja tästä syystä sinkoja riitti myös apukouluttajien ammuttavaksi! On se poikaa kun osuu 150m päässä olevan vaunumaalin keskelle saatana... Käsikranaattien kanssa tilanne eskelöityi siihen, että käsikranaatteja jäi muutama ylimääräinen ja lopulta jouduimme hävittämään ne appariporukalla. Kismitti suorastaan heittää 5 käkriä.

LiHa 2 ja Tasi-päivän jälkitunnelmia

Viime viikolla tosiaan sulutettiin ja raivattiin ympäri harjoitusaluetta Linjaharjoitus 2:n merkeissä. Tällä kertaa meikäläisen ei tarvinnu toimia koko harjotusta joukkueenjohtajana, vaan johtajavuoroja vaihdeltiin siten, että jokainen apukouluttaja sai joko suluttamis- tai raivaamistehtävän johdettavakseen. Itse johdin ensimmäisenä päivänä sirotemiinoitteen raivauksen ja valmistelin seuraavan päivän suluttamistehtävää yhteistyössä toimivan Jj:n, pekkamikon kanssa. Loppuaika meni sitten apukouluttajana pyöriskellessä ja tuskaillessa oppilaitten hidasta suluttamista ja huoltokomppanian vajaita elintarviketäydennyksiä, joiden vuoksi ruokapuoli oli välillä... noh, niukkaa. Kolmeen asti sulutettiin kuivalihan ja näkkileivän voimalla, no hard feelings.... Tulipa muuten jälleen ilmoteltua isokenkäsille: tiistaina pataljoonan komentaja, arvoltaan everstiluutnantti, kävi tsiigailemassa ja kyselemässä tyhmiä jonkun maavoimien esikunnan majurin kanssa, joka oli leebens äijä. Torstaina sitten oli vuorossa kukas muukaan kuin itse Kainuun Prikaatin komentaja eversti Sonninen. Tosi mukava äijä kaiken kaikkiaan!

Lauantaina saatiin varmaankin ensimmäistä ja viimeistä kertaa KAIKKI tekat alle, kun lähdettiin harjotusalueelle harjottelemaan ryhmän hyökkäystä ja puolustusta Taistelijan simulaattoreiden kanssa. Taistelijan simulaattori, eli Tasi, koostuu aseeseen laitettavasta lähettimestä ja päälle puettavasta vastaanottoliivistä. Aseella ammuttaessa lähetin lähettää lasersäteitä, ja liiveihin osuessaan kohde (eli taistelija) joko haavoittuu tai tuhoutuu (=kuoli saatana). Aamupäivästä seurailin tuomarin roolissa ryhmien taistelua, mutta lounaan jälkeen pääsin itsekin tositoimiin johtamaan kahta ryhmää hyökkäyksessä. Kokonaisuutena ihan pirun mielenkiintonen harjotus ajoneuvoineen kaikkineen. Mukava puuhastella välillä ihan näitä perus jimmyjuttuja, simun kanssa nimittäin tajuaa sen, että sodassa kuolee! Esimerkkinä joukkueen varajohtajamme, kersantti lohisoppa meni tapattamaan itsensä heti alkuun koska taistelukiima. Itse joukkueenjohtajan toimin hieman hillitymmin, pelkästään haavoittuen... Haavoittumisesta selvittyäni jatkoin kostotoimenpitein ja tuhosinkin minua haavoittaneen vihollisen sekä hänen taistelijaparinsa mättään suojista samalla johtaen joukkuettani kohti kunniakasta voittoa!

Näillä siis mennään. Ens viikko menee aikalailla löllyessä ja perjantaina VLV+HL-setit ennen joulukuussa alkavaa loppusotaa.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

TJ 38, se on tyly.

Mutta ei keulita asioiden edelle, vielä on 13 leiriaamua taivallettavana erinäisissä joukkueenjohtajan tehtävissä, joista ensimmäiset kolkuttelee itseasiassa jo huomenna, kun linjaharjotus 2 polkastaan käyntiin klo 10 jälkeen aamupäivästä. Poikkeuksellista tässä harjotuksessa leeben aamun lisäks on myös se, että päästään vihdoin toimimaan yhteistyössä muiden aselajien kanssa ja jopa viholliskosketusta olis luvassa... Kolme päivää täyttä toimintaa siis luvassa ennen gin... korjaan, LOMIA tottakai. Muu pataljoona on virka-apuvuorossa, mutta harvat ja valitut pelimiehet sai lomat läpi viikonlopulle ja viimesetkin KL-päivät saa kyytiä...

Johdan toimintaa miinoitteesta

Viime viikolla täällä prikaatilla pyörähti muuan eversti, pioneeri-ja suojelutarkastaja, jonka tehtävänä on mm. valvoo pioneerikoulutusta eri varuskunnissa. Pyörähtipä mokoma ukko meidänkin luona ja jutusteltiin hetki mukavia äijän kanssa. Oppilaatkin veti sen verran nohevasti että selvittiin puhtain paperein ko. vierailusta.

Gonahtamisesta muutama sana... joskus kauan sitten sitä kuvitteli että kun aamut tippuu jonnekin alle 50 tienoille, niin sillon ei vituta enää mikään koska on niin WÄBÄ!! Kuinka väärässä sitä voikaan ihminen olla... Perus VLV:n jälkeen kasarmille tulokin on saatanallista tervanjuontia, koska reservin aurinko on jo niin lähellä ja kohta koittaa ne ajat kun ei tarvii sunnuntaina lähtee enää mihinkään, voi käydä töissä ja ansaita rahaa niinkun normaalit ihmiset ja vaikka harrastaa jotain muutakin kun paskanjauhantaa ja pitsansyöntiä. Noh, reilu kuukausi enää.

Löllymähommia

No joojoo! Apparin arki on leebenöitynyt jjoht-nakkien jälkeen: pelkkiä rastikoulutusten valvomisia yms joutavaa hommaa viime päivien aikana, mutta vielä tässä on sykettä luvassa kunhan lystikäs loppusota ja linja2 koittaa... Vähän on kieltämättä gonahtaminen iskeny tämän blogin kanssa, mutta minkäs teet kun aamut vähenee niin hirveetä tahtia ettei mukana meinaa pysyä! TJ51 on niin wäbä ettei paljo napostele enää tämä homma.

Jeajea, tylyn ynseä gonakoksu jatkaa löllymistään ja aamut raksuttaa. Palataan astiaan.

Räjäytyspäivä kolmosen satoa

Appareiden tylyäkin ynseämpi...

RÄJÄHTI jo kolmatta kertaa ja neljäs kerta odottaa vielä auk kakkosella! Ylläoleva taideteos on allekirjoittaneen ja alik Skrögön käsialaa, kyseessä siis 15mm teräslevy, johon käytetty EOD-raivaamiseen/arvokuljetusryöstöihin soveltuvaa panosta. Katotaan mihin sitä vikana räjäytyspäivänä innostuu.

Kuopiosta kohti Kajaania matkaten siis. Tällä viikolla luvassa suluttamista, eli pojat saa vihdoin ja viimein vähän kosketusta lystikkääseen telamiinaan ja sen kavereihin. Viikon päästä alkavaa maastoharjotusta innolla odottaen...

AUK ja muut setit

Jeah, viime postauksesta on taas vierähtäny luvattoman paljon aikaa, mutta sille on kyllä selityksensä... Tai ei, oon ehkä vaan laiskistunu. Johtajatuvassa rötväillessä ja paskaa jauhaessa ei tää bloggaus oo aina se ykkösasia, mutta katellaan miten tästä eteenpäin.

Muutto on niinsanotusti roudzer, eli tavarat ja ukko muutettu Kuopioon, ainakin jossain määrin. Seuraavien kuukausien aikana loput tilpehöörit varmaan liikkuu hitaasti mutta varmasti kohti kaupunkia. Saa nähä miten sopeutuu asumaan metrin päässä naapurista 57 neliön kämpässä, mutta onneks Puijolla luonto on lähellä ja maalaispojan on hyvä olla!

Sain myös aikaseks lämmiteltyä tuota wanhaa kunnon säbäharrastusta, mutta tällä kertaa kyseessä oli uudehko aluevaltaus; tuomarointi. Oon aikasemmin käyny tuomaroimassa parit koulun säbäturnaukset ja tykkäsin hommasta sen verran, että ilmottauduin SSBL:n järjestämälle ET-kurssille. Sieltä ois tarkotus lähtee tuomaroimaan näitä paikallisia junnu/divarimatseja ja tehdä taala. Kyllä ne pari-kolmekymppiä maksaa per peli, ja matkakorvaukset päälle. Kätsä lähtee suoraan intistä tuomarihommiin, kaukalossa vallitsee sotilaallinen kuri ja järjestys!

Mutta näistä maanpuolustushommista.... Pääsin perhana vieköön aukin apukouluttajaks! Meininki suht leebens, koska oppilasjohtajat hoitaa kurssilaisten johtamisen ja meidän appareiden hommiks jää lähinnä toiminnan valvominen ja luonnollisesti koulutusten pitäminen. Viime viikolla pojilla oli AUK:n ensimmäinen ampumaharjotus tuossa Kassunkurussa, mutta ei siitä sen enempää. Materiaalivastuu. Omat hommat oli lähinnä majotusalueen valvominen, koulutusten pitäminen ja paukkupatruunaradan vetäminen. Päästiinpä myös alik Lohipekan kanssa ampumaan taistelijaparin hyökkäysramboilu kera harak-sinkojen! Varmaankin vikat kunnon tetsailut intin aikana...

Tulevalla viikolla luvassa on räjäyttäjäkurssi, ja appareilla yllätys yllätys koulutusten pitämistä, mutta muuten pitäs kyllä olla suhteellisen leebens viikko. Jospa sitä kerkeis pitkästä aikaa fribaa nakkelemaan, viime kerrasta onkin melko katkerat muistot kun ampiainen pisti päähän ja jouduin sairaalaan... Hämmentävää, koska ennen ampiaisista ei oo tullu allergisia reaktioita, mutta nyt oli oikeesti tilanne päällä kun meinas taju lähtee veksin ovella. Sieltä sitten pillit vinkuen sairaalaan ja kortisonia suoneen. En muuten suosittele sairaaloita kenellekkään, jumalaton odottelu joutavan takia.

TST-shittiä

Jooh, ei niin kansainväliset kovapanosammunnat, eli p-kauden tst-ammunnat starttaa huomenna ja johtajaporukalla on painettu kovasti duunia niitten eteen. Lauantaina käytiin laittelemassa maalilaitteet valmiiks radoille ja tänään sunnuntaina kävästiin pelipaikoilla harjottelemassa hommia. Ilta on taas tarjonnu vittu kummallisuuksia, kun kolme 1.J:n pioneeria ilmotti unohtaneensa kaapin avaimia kotiinsa. Voi vittu mä sanon....

Tää viikko meneekin torstaihin asti oranssit liivit päällä tulitoiminnan valvojana ja maanantai-iltapäivänä jopa ammunnan johtajana toimiessa. Innolla oikeestaan oottelen, että miten porukka pärjää meidän rakentamilla radoilla. Olin ite vastuussa kova 2-radasta, eli vaativammasta kovilla patruunoilla ammuttavasta radasta. Saatiin skappareilta semmonen palaute, että on tosissaan vaativa rata, joten saa nähä miten osuu. Ois kyllä niin jees päästä itekin ampumaan, mutta aina ei voi voittaa. Hyviä hommia nää TTV-hommatkin varmaan on, eipähän tarvii osallistua torstain pyörämarssille!

Siviilipuolen hommista sen verran, että saatiin tosiaan mukava kämppä Kuopion Puijonlaaksosta ja päästään asustelemaan sinne tossa 2.9 alkaen, eli aika lailla heti P-kauden jälkeen. Fiilikset on helvetin hyvät, tavaraa on jo valmiiks kasassa sen verran että muuttaminen onnistuu nopeesti ja saadaan kämppä heti jotenkuten asuttavaks. Ite en tuohon tilpehööripuoleen oo niin perehtyny, mulle riittää kun on TV, sänky ja sohva... Check!

Kyllä vain, Kainuun Prikaatin liikuntatarjonnasta on muuten nostettava esille eto lajina muuan frisbeegolf, on sen verran livakka laji että suosittelen kaikille. Pari kertaa ollaan jätkien kanssa käyty kiekkoo nakkelemassa ja on ollu sen verran mukavaa että pitää tossa tulevien VIISIPÄIVÄISTEN LOMIENI aikana käydä vaikka Nerkoolla neppailemassa kun appiukolla tuntuu noita kiekkojakin olevan.

Herätykseen aikaa 5,5h, aika siis nukkua. Palataan blogihommille tossa lomilla.

KAAAAAAAAAAAAAAOSTA SAATANA

On tää vittu laitos.... Tieto ei kulje kouluttajilta alaspäin, loma-anomukset jumittaa kouluttajien toimistossa vaikka lomien pitäs olla jo myönnettynä, vitun hämmentävä toiminta yleensä ja eeppiset change of planit joka viides minuutti.

Noh, ei paljo vaikuta meikän aamuihin. Saatiin muuten kämppä Kuopiosta, eli taitaa ne sopparin hommat nyt jäädä. Ei kiinnosta kahen kämpän pyörittäminen yhtä aikaa nimittäin...

Hessuilu jatkukoon. Paperihommat on paras, ja hiljainen tunti

Jojo-man

Niin justiinsa, on tää blogihomma jääny vähän taka-alalle koska hitler ja illat, jolloin on aivan liikaa vapaa-aikaa! Herrajumala kun kuuden jälkeen pääsee jo rötväilemään, mitä tämä on!?

Joopa joo, toinen asia joka kieltämättä hämmentää, on tämä lomapolitiikka. Nytkin oon ollu eto viis päivää lomilla ja paluu Kajaaniin koittaa vasta joskus iltakaheksalta. Ei voi muuta kun olla tyytyväinen: illalla on vapaa-aikaa, vapaa-ajalla on tekemistä (sotku, hegehalli yms.) ja lomat on vitusti pitemmät (perus velvikin pitenee 12h ihan pelkästään sen takia, että matka puolittuu). Kaiken hyvän lisäks sain anottua P-kaudelle kahet viispäiväset, joista toiset alkaa olla jo takanapäin. Gineksiä piisaa näillä näkymin joka toiselle viikonlopulle: ens viikonloppuna kaikki johtajat kiinni, koska taisteluammuntojen valmistelut, sitten VLV+3xHL ennen P-kauden loppua ja AUK:n alkua, joka on meikäläisellä gines siinä tapauksessa, jos pääsen aukin apukouluttajaks, niinkun tossa skapparit on jo vähän vihjaillu! Loistohommia, ei paljo tarvii sykkiä nääs.

Näistä menneiden viikkojen hommista pari sanaa. Ammunnan johtamiskurssi tosiaan oli ja meni, käytiin Kassunkurulla myös vähän kattelemassa paikkoja valmiiks ammuntoja varten, jotka siis starttaa ens viikon maanantaina. Ammuntoihin liittyen on väkerretty kaikennäköstä havaintotaulua ja varopuhuttelua ym. koulutuskorttisettiä mitkä nyt liittyy olennaisesti tähän rojektiin. Siinä sivussa on sitten toimittu joukkueenjohtajina. PV on tarjonnu kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ite kullekin tässä männäviikolla, varsinkin kun tossa gineksen aikana käytiin kolmena päivänä peräkkäin a-radalla paukuttelemassa. Ite ammunnat meni kyllä ihan nappiin, mutta voi jeesus sitä mahotonta kiirettä ja hoppua mikä oli joka aamu... Sunnuntainakin sai tehdä johtajan peliliikkeitä koko viikon edestä, kun vääpeli oli unohtanu tilata meille etuaamupalan, mistä johtuen aikataulusta tuli huomattavasti tiukempi... Mutta eipä siinä, vedettiin koko viikko kunnialla läpi ja perjantaina kävästiin Utajärvellä särmäämässä valatilaisuudessa, josta porukka ansaitulle 3pv lomille, poislukien tietysti kokelas Omanimi, joka nautiskeli viiden päivän lomat.

Nyt kun palvelusta on jäljellä enää 36,6%, niin on pitäny vähän jo miettiä sitä, että miten tekis tuon palveluksen jälkeisen ajan kanssa. Siinä tulis about yheksän kuukautta munien kaivelua ennen koulujen alkua, eli jotain tarttis tehdä. En tiiä oonko tulossa hulluks, vai miks oon miettiny sopimussotilaan hommia varteenotettavana vaihtoehtona... mutta pakko myöntää että ois aika kannattava ratkasu: tuttuun paikka ja tutut toimintatavat, järkevät työajat, työsuhdekämppä, puolen vuoden työsopimus (juhannuksesta syksyyn asti lomia!) eikä tuo Kajaani nyt oo niin kovin kaukana kotookaan... Saas nähä mitä sitä vielä keksii, mutta palaillaan astiaan syksymmällä!

Pitää koittaa nyt skarpata tämän blogin kanssa, helvetti.

Homecoming

Joopajoo! Upseerikokelaan nappulat rinnassa, RTJ turvallisesti miinuksen puolella ja ukko Kainuun Prikaatissa kokelaana. Hämmennys on suuri.

Viikonloppuna oli sen verran maastopainotteista tuo eläminen, niin jäi tämä blogi vähän vähemmälle huomiolle, mutta paikkaillaan nyt.

Rukin vikalla viikolla tosiaan pääasiassa pelkkää täyteohjelmaa ja hiplailua: vitusti kaikkia palkitsemis ym. hienoja tilaisuuksia, kunnes torstaina saatiin vihdoin kokelaan napit rintaan ja päästiin pois Haminasta.

Vitun hikisen bussimatkan jälkeen kun puolen yön aikaan ajeltiin KaiPr:n porteista sisään, niin oli suht hämmentyneet tunnelmat: toisaalta tuntu ihan kun ois kotiin tullu, mutta toisaalta taas ahisti olla täällä P-kauden/aukin huudeilla takas. Vielä kun meikä sijotettiin Teknoon, eli just siihen yksikköön missä aukki oli, niin tunnelmat oli vähintäänkin mielenkiintoset...

Ite kokelaskausi on alkanu aika rauhassa, perjantaina oli paraatinpoikasta Schmardenin päivän takia, jota ennen oli varusteiden kuittaus ja kaappiin nyrkitys. Maanantaina istuttiin parilla oppitunnilla ja niitten jälkeen ei oo oikeestaan ollu minkäänlaista palvelusta. Huomenna alotellaan ammunnan johtamisen kurssia, jossa renataan taisteluammuntojen johtamista ja perjantaina alkaa meikän osalta joukkueenjohtajan hommat.

Mutta joo, meno on sen verran gonahtanutta ettei jaksa tätä blogiakaan nakutella niin intohimoisesti. Kirjottelen kun jaksan...

PS. Gines - VLV - Gines-seteillä P-kautta kovalla sykkeellä eteenpäin...

Random pic shit

Eriytyvä kokoonpano

This is PAHKA!

4x lisäpanostettu telamiina + 5 tykistökranaattia + "shittiä" + 9kg PENO = n. 90kg ENNEN

Jälkeen.

Uo Rantsin vastatyhjennetty kaappi sekä Uo Räty. Molemmilla RTJ 3

Uo Pasasen taistelustondis ennen Pahkaa

Viimeistä kertaa, komppania!

Joojoojoo, vikat er uu-lomat on nyt lusittu ja legendaariset Maalaismarkkinat koettu ehkä miljoonatta kertaa eto livakassa seurassa. La-Su-yönä iskenyttä kuskin nakkia lukuun ottamatta oikein loistavat lomat, eikä hajottanu yhtään nousta bussiin! Oli aika juhlava olo ajella Haminan päässä Savu-Kari Fish Shopin ohi tietäen, ettei tarvii enää IKINÄ hajoilla sen puljun näkemiseen. Hyvillä mielin siis takasin wanhaan kunnon Kainuun Prikaatiin mortteja ja varsinkin alijohtajia paimentamaan: kesä on kauneimmillaan ja aamulaskurista kuuluu raksuttavaa ääntä.

Toisaalta rukkia tulee kyllä ikävä... Iltavapaille on helppo lähtee, muke on ihan vieressä eikä kelitkään oo ollu hassummat (poislukien tietysti YTH:t ja liikuntakoulutukset, jolloin sataa AINA). Eniten kuitenkin jää kaipaamaan tätä porukkaa, kenen kanssa oon saanu viettää nämä 14 viikkoo. Ei ne turhaan puhu RUK-hengestä varsinkaan Pionkin kohdalla: pienessä ja yhtenevässä yksikössä yhteishenki on varmasti aika erilainen verrattuna isoimpiin yksiköihin, joissa suuren ihmismäärän lisäks on rutosti eri linjoja, joissa sitten syntyy kuppikuntia. Helppo täältä on kuitenkin lähtee, koska Kajaanista on kuitenkin 14 äijää, eli käytännössä viidesosa koko porukasta ja samassa tuvassa homehtu minun lisäks kolme muuta KaiPr-ukkelia. Mutta ei tässä mitään kummempaa, oon vaan hämmentyny siitä, että tämäkin homma vihdoin loppuu vaikkei sitä aluks ois välttämättä uskonukkaan.

Tulevista koksun hommista en tiedä oikeestaan mitään. En tiedä vielä mihin yksikköön tai joukkueeseen päädyn, enkä sitä, miten tää homma nyt oikeen lähtee käynnistymään. Alokkaat taitaa lähtee morttileirille puolentoista viikon kuluttua ja mikäli vanhat merkit pitää paikkansa, me ei osallistuta vielä siihen harjotukseen koska meillä on jotain omaa koulutusta. Ainoo asia mikä on varma, on se, että perjantaina päästään lomille!

Ainiin, TJ 151, joka tarkottaa sitä, että päivän pokemon on Mew! Tästä se pokekalenteri lähtee rullailemaan. Kirjottelen seuraavan kerran viikonloppuna, ehkä. Tai loppuviikosta. En tiedä. Siihen asti leeben vaan!

Leveling up

Seuraavaan ylennykseen aikaa 7 päivää. Hämmentävää, että Uo Ranesta tulee vihdoin ja viimein UpsKok Rane.

Ens viikolla tosiaan ei oo oikeestaan luvassa muuta kun pelkkää täyteohjelmaa tyyliin kurssin- ja koulunjohtajan oppitunteja, päätöstilaisuuksia yms. hiplailua ilman sen suurempaa päämäärää. Keskiviikkona taitaa olla kurssin päätöstilaisuus, jossa palkitaan parhaita ja ylennetään porukkaa kokelaiks. Tavarat pakkailtiin ja laskettiin jo eilen, ja hävinneiden varusesineiden määrä oli suorastaan valtaisa, mutta hyvässä hengessä rikkailta jaettiin köyhille eikä meikältä puutu enää kun yhdet pitkät kalsarit! Saatanan kleptomaanit.....

Kuluneesta viikosta sen verran, että vikat kokeet oli maanantaina ja ne meni ns. ihan hyvin. Oppilassulkeisiin on tullu hajoiltua myös n. 4 tunnin verran ja varastojen laskennasta 2.j selvis ilman puutteita (ykkönen ehtii niitä kiikareitaan....). Tänään käytiin voittamassa pionkin sisänen futisturnaus ja loppuviikolla istuskellaan aikalailla luokassa ja tarkastellaan materiaalia hieman lisää! jibii.

Tässä poikain kanssa ollaan myös kuumoteltu sitä, mihin yksikköön meidät sijotetaan kotijoukko-osastossa. Eilen saatiin viestiä, että alustavat valinnat on tehty, mutta turhahan niitä meille on vielä kertoo saatana... eihän tässä ookkaan kun viikko kun tullaan sinne johtamaan. Ois ihan jees tietää että missä, miten ja ketä johtaa. Vissiin se tällä viikolla sitten selviää

Oon messis mitä ikin tapahtuuki

Nyt kun vihdoin ja viimein elämä alkaa voittaa, ja JoHa saattaa olla takanapäin niin arvelin että nytpä sitä joutais tätäkin taas näpyttelemään.

Kurssijuhla tosiaan oli ja meni. Helvetin hyvä meininki, keli oli 4,5/5 koska sadekuuro ja ihmiset oli muutenkin lupsakalla juhlamielellä liikenteessä! Ilman eto nakkia ei tämäkään viikonloppu sujunu, kun kohtasin lyhyen sotilassoittajaurani merkittävimmän tehtävän ruusurynnäkön pääsoittajana johtaen koko kurssin "areenalle". Hämmentävä viikonloppu kertakaikkiaan.

Heti sunnuntai-iltana karu paluu arkeen, eli materiaalin varaaminen maanantaina alkavaa Pahkajärven ampumaharjotusta varten. Legendaarinen harjoitus oli todellakin maineensa veroinen: illalla ohjelmassa oli sotilaskotia, saunomista ja makkaranpaistoa. Päivät taas kulu räjäytellessä ja ammuskellessa, kovilla tottakai. Räjäyttelystä jäi mieleen muuan lampare, johon oli panostettu yhteensä 90kg räjähdysainetta. Laittelen myöhemmin kuvaa tuhojen laajuudesta. Hyökkäysammunnassa räjäytetty kova putkiraivainkin (20kg R-ainetta) oli melkonen kokemus, varsinkin kun oltiin about 25m päässä kun se räjähti! Melko miehekäs paukku...

Loistavasti sujuneiden ammuntojen jälkeen loppu leikkiminen ja vitunmoisen kaatosateen jälkeen klo 20:15 saatiin ensimmäiset ohjeet Johtamisharjoitusta koskien. Sen jälkeen alkoi....., jonka jälkeen suoritimme............. . Kello ...... siirryimme...... .......kilometriä........... jossain...... suolakurkkuja......... psykoosissa.......... tuska......... peitepiste Foxtrot 9........... hallusinaatioita...........taistelukaasua..................................................................................................

Joha vai mikäseoli...

"Valvoin 60 tuntia putkeen". Suolakurkkuja. "En ole vielä henkisesti palannut JoHalta". 80km? 50km? 200km? "...kohtalainen henkinen ja fyysinen rasitus..."  "...opitte johtamaan myös pienen paineen alaisena..." "Lukuvaatimus: kaikki varusmiespalveluksen aikana opetellut asiat". Päättymätön.

RUK:n johtamisharjoitus. Varusmiespalveluksen tunnetuin, mutta samalla mystisin koettelemus, joka alkaa huhujen mukaan 10.7. Päättyykö se koskaan, sitä ei tiedä kukaan.

Jumalauta. Onneks ennen johaa on kauan odotettu kurssijuhla ja Pahkis, josta parilla sanalla saatoin mainita joskus aiemmin, mutta kertaus on opintojen isoisä.

Kurssijuhlavalmistelut on jo ollu jonkun aikaa käynnissä, mutta ens viikolla ne polkastaan ihan toden teolla käyntiin. Joka illalle on varattu aikaa kurssijuhlavalmisteluille ja koko perjantaipäivä on pyhitetty oppilaskunnan järjestämälle ohjelmalle (lue: kurssijuhlan rakennustöille). Suurin osa pioneereista osallistuu (sattuneesta syystä) rakennushommiin, mutta myös somistus- ja AV-puolen hommiin on menossa kourallinen porukkaa. Kurssijuhlapuuhastelujen lisäks tällä viikolla työllistää pari koulutuskorttia ja viimenen pioneeriopin koe, johon pitäs koittaa repiä lukuaikaa jostakin.. Luultavasti yötöiks menee.

Heti välittömästi kurssijuhlan jälkeen koko kurssi siirtyy maanantaina kohti Valkealaa ja Pahkajärven ampuma-aluetta, jossa paukutetaan putket punasina kolme päivää. Pioneereille ja tykistöllehän Pahkis on perinteisesti ollu "the" leiri, koska vihdoin ja viimein päästään käyttämään kovia ampuma- ja räjähdetarvikkeita! Kyseessähän ei siis ole taisteluharjoitus, joka tarkottaa käytännössä pelkkää kalsarikipinää ja makkaranpaistelua iltasin, koska miesten pitää antaa levätä ettei käy niinkun Kajaanin tykistötöhöille tuossa aiemmin keväällä... Ja heti siinä Pahkiksen perään pitäis tosiaan startata tuo Joha, josta ei oo tosiaan mitään tietoo. Tavotteena selvitä hengissä.

Kirkkojärven marssi, K242

Jo torstai-iltana Pioneerikomppaniassa havaittiin suuren urheilujuhlan tunnelmaa, kun kaljut urhomme tsemppasivat itseään kirkkistä varten huudattamalla musiikkia nonstoppina keskusradiosta klo 22 saakka. Illan huippukohta oli meikäläisen päivystäjä/DJ-vuorolla kun aloin luukuttamaan Pioneerien taistelulaulua iltavahvarin kympillä. Biisin alettua soimaan porukka hyppi flashmob-hengessä käytävälle laulamaan. Talking about goosebumps... Muutenkin yksikkö- ja joukkuehenki oli aivan tapissaan ennen kisaa.

Omalta osalta kirkkis suju toimitsijatehtävissä vapautuksesta johtuen. Harmitti ihan vietävästi katella sivusta kun jätkät anto kaikkensa ja ei ite voinu olla mukana joukkueen yhteisessä saavutuksessa: Pioneerikomppania nimittäin saavutti yksikkösarjassa kakkossijan häviten Sissikomppanialle räkäset 2min 35sek... Aivan järkyttävän tukalasta ja kuumasta kelistä huolimatta kokonaisaika oli paras vuosikausiin ja joukkueet veny aivan uskomattomasti: 1. joukkue teki historiaa keräämällä vain 11 sakkominuuttia koko marssilta! Kirkkiksestä tietämättömälle tuo sakkojen määrä ei varmastikkaan aukene, mutta jos joukkueet ottaa keskimäärin 25-35 minuuttia sakkoja, niin siitä voi jo vähän päätellä missä mennään. 2. joukkueella oli vähän huonoo tuuria matkassa ammunnassa, koska aseet ei ollu tänään meidän puolella: pari laukausta jäi ampumatta syöttöhäiriöiden takia. Jätkät kuitenkin paikkas aivan helvetin loistavalla suunnistuksella noita rasteilta tulleita sakkoja, ja toisen joukkueen marssiaika olikin jonkun verran nopeempi kun mitä ensimmäisen joukkueen. Kummankin joukkueen loppuajasta laskettu keskiarvo riitti siis yksiköitten välisessä kisassa toiseen sijaan, josta saa kyllä olla helkkarin ylpee!

Kirkkiksen jälkeen punkilla odottikin tämmönen kapistus...

Change of plans

Niin... tuli tosiaan muutoksia noihin kirkkissuunnitelmiin kun käytiin tänään vähän suunnistamassa. Viikonloppuna mietin jo, että mitenkähän nuo polvet mahtaa kestää, kun ne on oireillu nyt rukin aikana jonkun verran. Noh, eihän ne tunnu kestävän: juostiin tänään semmonen about 4km suunnistusrata, joka alussa tuntu ihan hyvältä mutta loppua kohti muuttu sitten aivan helvetiks johtuen siitä kun kumpaakin polvee alko polttamaan aivan saatanasti. Hämmentävä vaiva, joka on alkanu tässä rukin aikana, epäilen vahvasti valtion virallisia lenkkareita syylliseks... Vituttaa ihan helvetisti, mutta ei se mitään, tehdään sitten huoltojoukoista se mikä vaan pystytään ja laitetaan sisseille kunnolla kampoihin!

Nyt pittää jo lähtee kahtomaan miten isoympyräviestissä käy. Kyseessä siis yksiköiden välinen kilpailu, jossa kymmenhenkisillä joukkueilla juostaan näitä Haminan ympyräkatuja periaatteella nopein voittaa.

"If you're going through hell, keep going" -Winston Churchill

Kuvassa olevilla saatesanoilla alko Kirkkojärven marssia käsittelevä oppitunti, jossa meille kerrottiin mitä on luvassa ja miten siitä selviää hengissä. Edellisessä kirkkistä käsittelevässä postauksessa aavistelinkin jo suht onnistuneesti sitä, mitä oikeestaan on luvassa. Marssihan koostuu siis 4,8km marssiosuudesta, jossa on kolme tehtävärastia, aikaa tämän osuuden suorittamiseen on 50 minuuttia, jonka jälkeen alkaa n. 15 kilometrin pituinen pikamarssi/suunnistusosuus. Tehtäväosuudella kuljetaan määrättyä reittiä, kun taas pikamarssilla joukkueelle osoitetaan rastien paikat, minkä jälkeen reitinvalinnat (eli toisin sanoen marssin pituus) on suunnistajien käsissä. Pikamarssiosuuden puolessavälissä on ammunta- ja käsikranaattirastit, minkä jälkeen juostaan helvetin kyytiä maaliin. Perinteisesti Sissikomppania on juhlinu voittoo, mutta aina silloin tällöin muuan PionK on lyöny voittoputken poikki, ja siihen tähdätään luonnollisesti tänäkin vuonna! Sissikomppaniasta kantautukin semmosta huhua, että niiden kovin vastustaja tulee nimenomaan täältä Kapernaumin kätköistä.

Kyseessä on siis aivan saatanan kova fyysinen rääkki. Vaikkei juostakaan täydessä taisteluvarustuksessa, jo pelkkä ase tuo hommaan mielenkiintoo ihan riittävästi puhumattakaan hämmentävästä +20-asteisesta ukkos/sadesäästä. Toinen hämmentävä asia on se, miten esimerkiks kärkikomppania pelaa taktista peliä ja lähettäävät veksiin 30 miestä kirkkisaamuna. Tämä siitä syystä, että kirkkisjoukkueessa täytyy olla vähintään 15 jäsentä, ja mitä vähemmän jäseniä, sitä pienemmät mahdollisuudet sakkoihin mm. keskeytyksien muodossa. Sinänsä fiksua, jos ajattelee pelkästään kisan voittamista, mutta onko se sitten joukkuehenkeä nostattavaa jos puolet joukkueesta pakotetaan vemppaamaan ja ne 15 top gunia häviäävät siitäkin huolimatta? Minua ainakin hävettäis. Vaikkei meikäläinen välttämättä ookkaan kurssin kovakuntosin jätkä, niin haluan silti olla tässä hommassa mukana, kävi miten kävi. Joukkueena mennään loppuun asti!

Jees, mutta nyt pinkan tekoon ja huomenna suunnistamaan! Ens viikolla hassunhauskat liikuntakisailut jatkuu suunnistusmestaruuskilpailujen merkeissä, mutta niistä kinkereistä enemmän tuossa loppuviikosta sikäli mikäli torstaina oon hengissä.

Ainiin, kirkkistä voi seurata netistä osoitteesta www.gpsseuranta.net ! Kisa starttaa muistaakseni tasan kaheksalta, PionK:n 2. joukkue (eli me) lähtee matkaan klo 8:15 ja 1. joukkue klo 9:40. Stay tuned.

Noniin mosanderit!

Morttivirheet ovat intissä tapahtuvista virheistä yleisimpiä, ja myöskin niitä virheitä, jotka on helppo välttää olemalla noheva ja käyttämällä järkeä. Seuraavien vinkkien avulla vältytte töhöilyn aiheuttamilta morttivirheiltä ja tupakaverien ja/tai varusmiesesimiesten naureskelulta tai vaihtoehtoisesti mielipahalta esim. nälän/kivun ym. ikävän olotilan muodossa.

1. Älä unohda/kadota kaapin avaimia lomille. Itse asiassa, älä edes ota niitä mukaan! Mitä helvettiä lomilla muka tekee kaapin avaimilla? Ei mitään, ne vaan häviää. Jättäkää avaimet siis leirien ja lomien ajaksi vaikka tyynyn alle tai tupakaappiin jemmaan. Ei oo nimittäin kovin mieltä ylentävää tulla lomilta kassulle ja tajuta että perskeles, avaimet hukku ja huomenna ois leirille lähtö.

2. Älä nukahda kipinään. Sen lisäksi, että edellä mainittu töhöys on vartiorikos (HUOM!! RIKOS!!), josta SAA esaa ja pekkaa, niin voi veljet miten lystiä on herätä siihen että sukat/pipo/kengät/makuupussi/telttapatja/teltta käryää yöllä. Palovaaran lisäks kylmästä teltasta herääminen esim. talvella on hyvin epämiellyttävää puhumattakaan siitä, että 30 asteen pakkasilla sieltä teltasta ei välttämättä herätä, jos kipinä on sammunu jo alkuyöstä... Noin niinkun ajatuksena. Älkää nukkuko kipinässä. Jumalauta

3. Käytä omia saapassukkia. Ei ehkä niinkään kesämorteille, mutta varsinkin talvella tämä korostuu. Kesällä oon pärjänny käyttämällä pelkkiä intin alussukkia ilman mitään sen kummempaa, mutta kylmemmille keleille suosittelen tollasia merinovillasia vaellussukkia, joiden kanssa sitten ihan perinteiset mummon kutomat villasukat jalkaan niin hyvin pärjää. Intin saapassukat on omasta mielestä ainakin sen verran naurettavat (sukat makkaralla), että oikeestaan P2-viikosta alkaen oon käyttäny vain ja ainoastaan omia sukkia. Sukista vielä sen verran, että vaihtakaa niitä sukkianne maastoharjotuksissa. Helvetti vieköön niitä jalkapohjia, jotka on muhinu samoissa sukissa koko viikon, puhumattakaan eräästä taistelijasta, joka ei ottanu pakkassaappaita jalastaan AUK:n linjaharjotuksen aikana. hrr..

4. Leirillä ei voi olla liikaa mässyä. Jos se puolen kilon irttaripussi tuntuu paljolta, niin ei se pojat ole. Myös välipalakeksejä ja tonnikalaa kannattaa varata mukaan, illalla teltassa on mukava napostella jotain muutakin kun valtion tarjoamaa iltapalaa. Gonavinkkinä vielä semmonen, että pakatkaa irttarit muovipussiin, paperipussi ja karkit nimittäin tykkää fuusioitua yhdeksi suureksi candykingiksi kosteella säällä.

5. Muistakaa juoda sitä nestettä! Varsinkin talvella tämä unohtuu ihan jo siitäkin syystä, että vesipullo menee umpijäähän... Isot pojat sanoo, että kun kenttäpullon laittaa roikkumaan morttiremmistä kaulan ympärille takin sisään, niin juoma pysyy sulana! Ite ratkasin ongelman siten, että ostin Varustelekasta tommosen kahenkympin juomarakon, jolle on itseasiassa varta vasten suunniteltu tasku tetsarin selkäpuolella! Eli juomarakko on saatanan kätevä, koska siellä neste pysyy sulana ja kätevästi mukana, puhumattakaan siitä, miten mukava esimerkiks marssilla on hörppiä letkusta. Suosittelen ehdottomasti.

6. Älkää movettako/perseilkö/töhöilkö siinä toivossa, että välttäisitte vuoden nakin. Kuskeille on aina paikkoja, eikä motivaatio-AUK ole välttämättä pelkkä tornari... Sivusta seuranneena ja kokemuksen syvää rintaääntä kuunnelleena voin moiset havainnot todeta. Movettaminen on muutenkin hyvä keino ns "kerätä pisteitä" palvelustovereiden silmissä.

7. Älkää vittuilko alikeille/kokelaille. Pilkka osuu lopulta omaan nilkkaan, uskokaa pois.

8. Otsalamppu/taskulamppu ja puukko mukaan heti alusta alkaen! Jos niitä ei muuhun tarvii, niin puukolla voi kaivella kynnenalusia ja taskulampulla tonkia kaappia hiljaisuuden aikana. Niitä kuitenkin tarvii joka maastoharjotuksessa aivan satavarmasti.

9. Pitäkää kaappi hyvässä järjestyksessä. Pikkasen kun kehtaa nähdä vaivaa kaappinsa eteen, niin helpottaa elämää huomattavasti sillon, kun oppitunnille aikaa 5minuuttia ja varustukseen kuuluu just se kompassi, jota ei oo vielä ikinä tarvittu. Helpottaa aika paljon kun tietää, mihin sen on jemmannu. Suosittelen pitämään taisteluvarustukseen kuuluvaa kilkettä tetsarissa aina kun niitä ei tarvii. Nopeuttaa tetsaamaan lähtöökin huomattavasti kun ei tarvii jäädä penkomaan jotain random sysäriä kaapinpohjalta vaan pystyy heittämään liivin niskaan tosta vaan.

10. Opetelkaa putsaamaan ase fiksusti. Joskus (lue: aina) on kiire lomille, ja varsinkin ennen asetarkastusta. Osta Boresnake, jolla nopeutat putsaamista ainakin 3-5 minuuttia, kun piipun putsaukseen ei tarvii pyöritellä mitään sillatuppoja, vaan piippukäärmeen voi vaan kiskasta pari kertaa läpi ja samalla vaivalla putsaantuu patruunapesäkin. Muutenkin putsatessa keskity kriittisiin paikkoihin, turha jäädä hinkkaamaan mitään takatähtäintä viideks minuutiks, koska se tuskin vaikuttaa aseen taistelukuntoisuuteen kovin merkittävästi.

11. Ole ripeä. Armeijassa on aina kiire, ja hitaat miehet erottuu joukosta aivan varmasti. Opettele tekemään punkka alle kymmeneen, mieluiten viiteen minuuttiin, ota seuraavana päivänä tarvittava varustus hollille jo edellisenä iltana yms. yms. Yksinkertasia juttuja ja ennakointia, jotka tuntuu intissä unohtuvan melko monelta.

12. Jeesaa kaveria. Kaikki ei vaan osaa, ja intissä joukko on yhtä hidas kun sen heikoin lenkki, eli jos yhdeltä mieheltä on vasemman jalan saapas hukassa, niin siinä vaiheessa kaikki muutkin odottaa, että viimenenkin äijä saa varustuksen lähtökuntoon. Kattokaa vähän niitten hitaimpien kavereiden perään, se on koko joukkueen etu (ml. juuri sinun!).

13. Älä valita turhasta. Kyllä, intti on vitun paskaa, varsinkin eka viikko tuntuu helvetiltä, kun kaikki vaan huutaa ja pitää herätä kuudelta yhyy. Suurin osa tottuu siihen, ja ne jotka ei totu, on niitä kuuluisia "pisteiden kerääjiä". Sama homma leireillä: on kylmä, pimeetä ja silti vaan pitäs hommat saada tehtyä. Kannattaa miettiä että onko parempi tuhlata aikaa ja energiaa avautumiseen, vai tehä se homma kunnolla loppuun ja päästä telttaan ottamaan lepiä. Kyllä me alikit ja koksut tiedetään, että tässä hommassa ei aina oo järkee, mutta silti ne hommat vaan on tehtävä loppuun vaikka mikä olis.

14. Älä hölmöile iltavapailla. Äläkä varsinkaan kassulla iltavapaiden jälkeen. Esaa ja pekkaa irtoo luvattoman helposti kännitörttöilyistä.

Siinä nyt on muutama käyttökelponen vinkki tuleville tappelijoille. Muistakaa hajota hyttysiin ja tulevaan syksyyn!

Kirkkiksestä

Juhannukset juhlittu ja jälleen sotima-asiat kristallinkirkkaana mielessä. Viime viikko meni lähinnä smurffit päällä suunnistaessa ja keskiviikkona juostiin 5km maastojuoksukisat. Tavotteena oli selvitä maaliin asti, koska nuo intin lenkkarit aiheuttaa aivan saatanallista kipua molemmissa polvissa, mutta gonavauhdin ja riittävän kipulääkityksen turvin juoksin ihan mukavan ajan. Ite kisa oli yllättävänkin kovatasonen, lupailee hyvää torstaina kuumottavalle KIRKKIKSELLE!!!!!!!

Kirkkojärven marssi. RUK:n legendaarisimpia tapahtumia, jossa kisataan joukkuekoossa (PionK:sta 1.J ja 2.J) suunnilleen 20 kilometriä pitkällä reitillä. Suunnistaminen on luonnollisesti joukkueiden vastuulla ja kilpailun luonteesta johtuen suurin osa matkasta taitetaan juosten, taisteluvarustuksessa tietenkin. Juoksun keskeyttää ainoastaan tehtävärastit, joissa ammutaan, heitetään käsikranaattia ja arvioidaan etäisyyksiä till exempel. Helvetin kovasta rutistuksesta on siis kyse: viime kurssin 2. PionJ oli kuuleman mukaan kantanu yhtä jätkää viimesen kolme kilsaa kun voimat oli loppunu kesken...

Välttääkseni edellämainitun oonkin tässä tehny jo eto suunnitelmat energia- ja nestetankkauksesta ja siitä, miten ylipäätään aion säilyttää jonkinlaisen toimintakyvyn kisan aikana. Tiistaina ja keskiviikkona tavotteena syödä aivan helvetisti ja tankata nestettä, ite marssille ois suunnitelmissa ottaa energiageelejä ja välipalakeksejä mukaan, vettä unohtamatta. Kelikin näyttäs suht hämmentävältä: 25 astetta lämpöjä, sadetta ja ukkosta?! Ihan kun yks noista ei ois jo riittävän paha niin mitähän siitä tulee kun juostaan vaatteet märkänä ukkosmyrskyssä hellekelissä...

TST-TJ 0

Rukin vika taisteluha(r)jotus takanapäin ja edessä enää Pahkis ennen koksuuntumista! kjeh. Leirimeininkejä siis.

Maanantaina aikalailla normaalit leirillelähtösetit: materiaalin varaaminen, pakkaaminen, naaman maalaaminen yms yms. taisteluun valmistavat rituaalit. Aamu sai varsin onnellisen päätöksen paristakin syystä. A) ehdittiin aikamääreeseen, B) aurinko paisto vaikka lupaili sadetta ja C) mentiin MODUULIAUTON KYYDISSÄ!!! no more walking! Ruokailu tosin oli mielenkiintonen: viikko-ohjelmassa merkattu ruokailu Mukessa; syötiin pakkiruoka 20 metriä muken ovelta ja kateltiin samalla kun sissit pääs helikopterin kyydissä harjotusalueelle... Näissä YTH-harjotuksissa on kyllä aina ihan eri meininki noihin omiin perusharjotuksiin verrattuna johtuen just tämmösistä vtun helikoptereista ym. kalustosta.

SissiK goes heko

Pioneerihommat starttas tunnin moduulikyydin jälkeen sirotemiinotteen raivaamisella, jossa meidän ryhmä pääs toimimaan räjäyttävänä ryhmänä. Parhaita hommia, ehdottomasti. Raivaustehtävän jälkeen siiryttiin muutaman mutkan kautta ryhmitysalueelle ja lyötiin teltat pystyyn illankähmässä. Vähän ennen yhtätoista taivas sitten repes ja vettä tuli aivan saatanasti! Onneks illalla ei ollu enää kipinävuoroo kummempaa ohjelmaa ja pääsin nukkumaan jo yhen aikoihin.

TVÄL-miehen työkalut

Tiistaina herättiin 0515 sateen ropinaan ja lähettiin oikeestaan saman tien ajelemaan kohti jääkäreiden ryhmitystä, koska meidän tehtävänä oli tukee niiden hyökkäystä.  Noh, siinä ruokailtiin vesisateessa, minkä jälkeen venailtiin about 45 minsaa sitä, että jäksyt saa syötyä, tuotua ajoneuvot (jotka oli muuten Paseja) paikalle ja annettua hyökkäyskäskyn. Käskyn jälkeen saatanan kiireellä autojen kyytiin ja köröteltiin kohti jalkautumisaluetta, missä sitten ukot ulos autosta ja putkiraivaimet kantoon. Varustus oli lievästi sanottuna puutteellinen, koska edellisenä iltana joukkueen varajohtajaa tais kiinnostaa enemmän lämmin teltta kuin materiaalin varaaminen sateessa...

Käveleksittiin sitten siinä jääkäreiden perässä aikamme, kunnes satuttiin vihollisen suojamiinotteen etureunalle. Puolistuntisen odottelun ja skappareiden möykkäämisen jälkeen saatiin vihdoin käsky liittää pura ja raivata aukko miinotteeseen. Ite raivaaminen meni hyvin, mutta kaikki sen jälkeinen toiminta voidaan kiteyttää sanalla "sekava". Jääkärit juos miinotteeseen (normaalisti), ryhmästä hukku kaks jäsentä koska pöheikkö ja hetken oottelun jälkeen jatkettiin matkaa ilman niitä. Käveltiin johonkin risteykseen, mistä jatkettiin hyökkäystä jääkäreiden johdolla joku pari kilsaa. Lopulta saatiin sitten radiolla viesti, että "pioneerit takasin, lähetään seuraavalle tehtävälle". Turhautuminen oli aika kova, kun oltiin eka sykitty helvetisti putkiraivaimen kanssa, kävelty kilometrejä ilman mitään tietoo päämäärästä ja lopulta käännytetty sitten takasin just ennen viholliskosketusta. Vesisateessa.

Jos tuntu meidän toiminta sekavalta, niin ei ne jääkäritkään ihan mitään seppiä omissa hommissaan ollu: meidän joukkueesta oli kaks äijää jääkäreiden mukana hyökkäyksessä ja pojat kerto vähän semmosta tarinaa että ryhmänjohtajat oli suunnilleen vaan huutaneet toisilleen, etenemismuodot oli perseestä ja suunnistajat oli aivan hukassa. Mietin vaan,  että kun jääkärit ei kerta tee oikeen muuta kun just tota tetsaamista, ja sekin tuntuu menevän paskemmin kun mitä meillä, niin missä jamassa tämä SA-jalkaväki lopulta onkaan.... Noh, ei siitä sen enempää.

Ruokatauolla nähtiin jumalauta panssarivaunuja!! Jääkärikomppanian pääosat nimittäin oli saanu ajokikseen ihan ihka-aitoja panzerwageneita. Tää on just sitä YTH-magiaa...

Iltapäivästä raivailtiin vihollisen tavanomanen miinote, jossa sain puomimiehen nakin... Vaativa tehtävä siis kyseessä. Haastetta kuitenkin tuli yllättävän rankkasateen muodossa, varsinkin kun sadevaatteet oli miinotteella muutaman sadan metrin päässä. Älysin onneks suojautua vieressä olleeseen rumpuputkeen, josta sain myöhemmin palautetta sekä komppanian päälliköltä että varapäälliköltä...

Viksut pärjää aina, myös sateella.

Keskiviikkona toimin ryhmänjohtajana aamulla tulppatehtävän, eli nopean suluttamisen harjottelussa ja iltapäivällä raivattiin jälleen tavanomainen miinote. Tamin jälkeen lähettiin raivailemaan ilmantorjuntapatterin alueella olevaa sirotemiinotetta ja kolmatta kertaa putkeen meidän ryhmä toimi miinantallaajina, eli paikantavana ryhmänä. Ei siinä mitään, ihan lepposia hommia, vaihtelu ei kuitenkaan ois ollu pahitteeks. Loppuhuipennuksena sitten räjäytettiin kaikki 20 miinaa yksittäispanoksina ja skapparit teki peliliikkeen ja päästi IT-porukan räjäyttämään. Varmasti ikimuistonen ilta monelle normaalisti johtokontissa istuvalle jannulle.

Torstaipäivänä vedettiin sitten loppuhuipennuksena tulppatehtävä koko joukkueen voimin. Ensimmäinen yritys meni niinsanotusti persiilleen, joten lastauduttiin uudestaan ajoneuvoihin ja toisella yrityksellä saatiin homma käyntiin niinkun pitikin. Sykittiin miinat maahan varapäällikön valvovan silmän alla ja taisteltiin vihollista vastaan urhoollisesti tuhoten tämän panssarivaunu. Lopulta vihollinen kuitenkin kävi ylivoimaseks ja kolmihenkinen ryhmämme joutui irtaantumaan vasten tahtoamme. Ite vedosta jäi ihan saatanan hyvä fiilis ihan jo senkin takia, että skapparit ei keksiny muuta haukuttavaa kun pari rikkonaista telamiinaa.

Iltapäivällä pidettiin ehkäpä RUK:n historian eeppisin palautetilaisuus ja RUK-aikani toiseksi pikaisin ruokailu. Kuumoteltiin siinä jätkien kanssa että perkele nyt muuten juostiin kassulle, koska pioneereilla on kuulemma ollu perinteenä hölkytellä tst-juoksua takasin kasarmille YTH kakkosen päätteeks. Ihme kyllä, päästiin moduulilla kassulle asti ja materiaalin välppäys suoritettiin ennätysajassa, eli päästiin käymään suihkussa jo ennen ruokaa!

Illalla tunnelmat hieman synkkeni, kun tajusin että perjantaiks pitäs valmistella kaks koulutuskorttia semmosista aiheista joista meikällä ei ollu hajuakaan. Siinä sitten illalla harjottelin raskaan kertasingon käytön ja sain perusteet koulutuskorttiin, mutta sähkösytytysjärjestelmä kuumottaa vieläkin. Kymmenen jälkeen alottelin RSKES-korttia ja siitä tuli jopa ihan kohtalainen, toisin kuin toisesta kortista, jonka tekemisen lopetin siinä vaiheessa kun kuulin hämmentäviä ääniä päässäni ja kello alko lähestyä yhtä. Kahen tunnin yöunilla kuitenkin ihan livakka suoritus omasta mielestä.

Perjantaipäivänä käytiin ampumaradalla, mutta siitä keikasta ei jääny jälkipolville mitään kerrottavaa. Iltapäivällä pidettiin ehkä maailman kummallisin teksi... Tupakaverin kaappi oli käytännössä pyörremyrskyn jäljiltä ja siitä huolimatta päästiin ekalla läpi. Joku vois puhua koksujen gonahtamisesta (TJ 4).

Jees, ens viikolla luvassa suunnistusta, kuumottavat rastikoulutukset ja keskiviikkona maastojuoksukisat ennen neljän päivän lomia. Täältä tähän, jatketaan juhannuksena!

Komennus on plussaa!!

IH-rynnäkkö ja lomat alkaa taas pikkuhiljaa olemaan takanapäin ja pienen säätämisen jälkeen istuksin jälleen bussissa kohti Haminaa. Recappia viikon tapahtumista seuraa nyt.

Ollaan loogisia ja alotetaan maanantain hommeleista: päivän aiheina tosiaan pioneeritiedustelu ja putkiraivainryhmän toiminta. Olosuhteista sen verran että lämmintä oli semmonen 28 astetta ja vedettiin sirpaleliivit päällä koko päivä, mutta eiköhän ne avautumiset oo jo kuultu, eli kerronpa nyt mitä siellä tehtiin (hikoilun ohella). 2. joukkue, eli me, alotettiin päivä kolmen tunnin pioneeritiedustelurastilla, jossa eka kuunneltiin ja katseltiin perusteet koko hommasta. Kysehän on siis melkolailla itsetuhoisesta tehtävästä: tiedusteluosasto, johon kuuluu joukkueenjohtaja, lähetti, kolme ryhmänjohtajaa ja niiden taistelijaparit, lähtee tiedustelemaan vihollisen tukikohtaa ympäröivää suojamiinotetta. Suomeks sanottuna tämä tarkottaa sitä, että ryömitään yöllä keskelle vihollisen miinotetta ja sen lisäks että koitetaan selvitä hengissä, yritetään myös saada vähän tietoja ite miinotteesta. En välttämättä olis vapaaehtonen moiseen hommaan...

Ruuan jälkeen vaihdettiin hommia ykkösjoukkueen kanssa ja lähettiin hyökkäilemään putkiraivaimen kanssa! Purahan on ehkä yks legendaarisimmista pioneerivälineistä telamiinan ohella ja nyt oikeestaan selvis osittain että minkä takia. Putkiraivain on siis tankopanoksista (= putki täynnä räjähdeainetta) koostuva 20m pitkä, noh, putki, jonka kanssa juostaan edellisenä yönä tiedustellun suojamiinotteen reunalle, työnnetään raivain miinotteeseen ja räjäyttämällä raivataan aukko jalkaväelle miinoitteen läpi. Simppeliä? Minustakin. Pahkajärven ampumaleirillä (tai ehkä jopa ens viikon YTH:lla) puran mahtavuus vasta oikeesti härmistyy, kun päästään räjäyttämään saatana 20 kiloo TNT:tä, eli kova pura! Mahottoman miehekäs ajatus jo nyt!

Tiistaipäivänä koettiin taas paluu P-kauteen, kun koko päivä särmättiin sulkeisissa iltapäivän paraatia varten. Jumalauta että tuli kyllä huomattua miten helvetin vaikeeta se marssiminen oikeesti onkaan... Ite juhlasta ja paraatista en muista oikeestaan muuta kun sen, että oli aivan vitun kuuma! Hiki valu joka paikasta kun seisottiin auringon kuumotuksessa kuuntelemassa jotain damn saarnoja ja juhlapuheita... Vääpelille ja VMTL-vempuloille kiitokset huollon järjestämisestä just ennen paraatimarssia, vesi teki aika kutvanaa siinä vaiheessa kun oltiin hikoiltu yli 9000 litraa päärakennuksen pihalla.

Tiistai-iltana koitti kauan odotettu IH-rynnäkkö! 17:45 poistuttiin yksiköstä ja jumalattoman kokonen telamiina tipahti hartioilta siinä samassa kun lähdettiin taivaltamaan auringonpaisteessa kohti bussiasemaa. Kotimatka tuntu aivan saatanan pitkältä, kun en meinannu saada ensinnäkään ruokaa mistään, mutta Kouvolan mutut pelasti saatanan kalliilla (8,50€) rullakebabilla. Helevetin väsyneitähän sitä oltiin kun vihdoin joskus puolen yön seutuja selvisin Siilin juna-asemalta kohti kotia. Onneks oli voileivät valmiina oottamassa.

Ite rynnäkköhän suju omasta mielestä aika sujuvasti, koska olin tehny suurimman osan työstä jo etukäteen: heti ekana päivänä, eli keskiviikkona tein sopimuksia 940 euron edestä! Torstaina taisin tehä 250 euron eestä rahoja ja perjantaina sain vaan satasen kasaan, eli kokonaissaldo tais olla lopulta 1290 euroo. Tavotteena joka rynnäköitsijällä oli tuhat euroo, eli tavotteeseen päästiin oikein mukavasti! Perjantaina kävi kyllä selväks miten hanurista tuo homma ois ollu, jos en ois saanu noin montaa diiliä sovittua jo ennen rynnäkköö: soittelin ja kiertelin pitkin lapparia, mutta ei porukka oikeen lämmenny meikäläiselle. Rahankerjuutahan tää koko homma käytännössä on ja sen kyllä huomas, mutta eipä se mittään, iso kiitos kaikille niille firmoille ym. tahoille, jotka lähti mukaan meidän tukemiseen!

Viikonlopun makoilin mökillä hyvässä seurassa grillaillen ja naatiskellen auringonpaisteesta, joten voitte vaan kuvitella miten paljon vitutti taas lähtee takasin kassulle, varsinkin kun huomenna lähetään taas maastoon neljäks päiväks. Pakko vaan lohduttautua sillä, että tää on viimenen taisteluharjotus koko rukin aikana! Enää pahkis ja joha tämän jälkeen ja sittenpä alkaakin kurssi olla paketissa!

Kirjottelen varmaan tossa juhannuksen seutuun jotain "how to make it in army"-tyyppistä postausta uusille morteille, jos joku II/13-tappelijoista tätä paskaa lukee. Stay tuned.

RYNNÄKKÖÖN!!

Ensimmäistä kertaa koko rukin, tai koko intin aikana ei vituta lähtee lomilta kassulle! Syy tähän on edessä kuumottava IH-rynnäkkö. Tietämättömille kerrottakoon, että kurssin toiminta rahotetaan lähes täysin joko omasta pussista tai sitten myymällä ilmotuksia(=mainoksia) kurssikirjaan. Nyt sitten tähän ilmoitushankintarynnäkköön valittiin 110 nohevinta uo:ta, joilla oli eniten esisopimuksia tehtynä. Itellä oli 17 yhteydenottoo ja tällä hetkellä 5 varmaa nakkia ja sopimusten arvo on n. 850 euroo, josta 10% kilahtaa omaan taskuun kulukorvauksena. Ite rynnäkköhän on seuraavanlainen: meidät lähetetään komennukselle tiistaina klo 18 omalle kotipaikkakunnalle tekemään näitä ilmotushankintasopimuksia. Käytännössä tämä tarkottaa sitä, että herään kuudelta ke-pe, duunaan ilmotushankintaa 8-17 ja loppuaika käytännössä vapaata! Komennus päättyy perjantaina klo 1800 ja samassa ajassa alkaa viikonloppuvapaa! Mahtawwaaaaaaaa sanois radiomainoksen ukkeli.

Muutenpa ei kurjuutta kummempaa, aurinko paistaa ja hyttysiä riittää vitusti liikaa. Ens viikon ohjelmassa tais olla maanantaina pioneeritiedustelu/pura ja tiistaina on yks koe ja puolustusvoimain lippujuhlan päivän paraati, minkä jälkeen sitten komennukselle ja kotona oon joskus puolen yön maissa.

Kuvia menneiltä viikoilta, näitä ei saa saatana lisättyä mokkulalla niin nyt tulee sattumanvarasessa järjestyksessä.

PionK särmänä omaistenpäivänä

YTH 1 ja gonahtanut tst-lähetti uo Rantsi

Hämmentävä tähystyskupu Salpa-linjalta

Ruotsalaisten taidonnäyte korsun naamioimisesta. "Toimii se Tukholmassakin..." Tavoitteena oli siis mahd. luonnollisen näköinen kallionseinämä

PS. TJ 200 ja sataset vaan paukkuu!

"Juutalaiset käy leireillä"

Kaks, viikkoo, kaheksan maastopäivää, YTH 1, PH 2. Siinäpä tapahtumat pähkinänkuoressa. Let's debrief.

Ensimmäinen yhteistoimintaharjotus eli YTH starttas suoraan lomien jälkeen mitä mahtavimmalla tavalla: UO Rantsi oli töhöillyt ja hukannut kaapin avaimensa lomilla, joka tarkoitti sitä, että seuraavana aamuna piti pikku kiirettä pakkaamisen ym. valmistelujen kanssa. Vääpeliltä kaapin avaimet hanskaan, kamat kasaan ja maastoon polkupyörillä n. 25km päähän.

Ite harjotus alko aika lepposasti: taistelulähetin nakki napsahti, joka käytännössä tarkotti sitä, että kannoin LV241-radiolaitetta selässä koko ajan, gonailin ja hiihtelin täten nakkisuojassa. Eikä tässä vielä kaikki: lähetti nukkuu joukkueenjohtajan ja skappareiden kanssa komento-osien teltassa, eli ei tarvinny myöskään pitää kipinää ja saatoin nukkua kahtena ekana yönä viis tuntia per yö!

Nuo YTH:t on siitä mukavia, että siellä oikeesti pääsee tekemään yhteistyötä muiden aselajien kanssa. Me esimerkiks suunniteltiin sulutetta PST-sikojen kanssa ja tulenjohtajat oli meidän mukana kun suunniteltiin puolustusta.

Harjotuksen PITI huipentua tulppatehtävään ja puolustustaisteluun. Tulppa on siis kaljana ja makkarana sitä, että pioneerijoukkue rakentaa vihollisen läpimurron koittaessa kolme estetasaa (meidän tapauksessa 2x miinaeste, 1x siltahävite) helvetin nopeesti, minkä jälkeen siirrytään asemiin ja taistellaan vihollista vastaan. Puolustustaisteluun ois kuulunu se, että vihulainen olis hyökänny meidän kimppuun PASEILLA!!, jonka jälkeen jalkauttaminen ja normaali puolustustaistelu. Tähän kaikkeen lisänä PST-joukkueen tuki sekä tulenjohtoryhmä, niin paketti alkaa olla aika valmis! Lopultahan homma meni niin, että lähellä olleen hevoskoulun heposet säikähti meidän kalustokuorma-autoo ja harjotus jouduttiin keskeyttämään just ennen puolustustaistelua. Ei vituttanu.

YTH:lta mieleen jäi sade ("Upseerioppilaat on saatana semmosia että ne laittaa sadetakin päälle vasta sitten kun takki on litimärkä"), A2 Keltaisen sissitoiminta (yks mies tappo koko joukkueen yön aikana), tulenjohtajien gonahtaminen sekä PST-kouluttajien rambomaiset naamiovärit.

Viikonloppuna oli omaistenpäivä ja vierailu kadettikoululla Santahaminassa. Gonapaikka, ei muuta voi sanoo. Illalla käytiin sitten häviämässä muille yksiköille mm. jalkapallossa ja köydenvedossa, poislukien sunnuntain köydenvedon jumbofinaali, jossa voitettiin sissikomppania! Kaikkemme annettiin ja kiitos myös tuliasemapatterin raivokkaalle kannustukselle. Räyh.

Viikonlopun jälkeen taasen arki koitti ja taas maastoon saatana. Perusharjotus 2 eli hyökkäys ja liikkeenedistäminen( =raivaaminen). Tällä kertaa harjoteltiin vähän lähempänä eli marssittiin vanha kunnon jalkamarssi n. 8km päähän helvetillisessä helteessä. Loppupäivänä ei sitten paljon muuta tehtykkään kun saatana maattiin ja pystytettiin teltta. Ihme meininkiä että päivät menee vaan maatessa ja sitten lopulta päästään yhen-kahen aikaan nukkumaan koska koulutus alkaa joskus kymmeneltä illalla perkele. Siinä sitten harjoteltiin hyökkäykseen liittyviä etenemismuotoja ym. tympeitä jimmytemppuja myöhään yöhön.

Tiistaina oli sitten rastikoulutusta raivaamisesta ja päästiin räjäyttämään kovilla! Turvaetäisyys todettiin riittäväksi, kun seurattiin räjäyttelyä n. kymmenen metrin päästä. Illalla menikin sitten pakka uusiks kun vaihdettiin johtajat ja itelle iski joukkueen varajohtajan nakki! Vastuualueena joukkueen huolto ja materiaalista vastaaminen, eli suomeks sanottuna vitusti hommia varsinkin kun kaikki kalusto piti siirtää autolta tukikohdan alueelle ja saattaa laskettavaan muotoon 50 minuutissa. Ei ihan päästy aikamääreeseen mutta hengissä selvittiin kuitenkin...

Vikana päivänä tukikohta läjään, materiaali autoon ja joukkueelle tehtävä hyökätä vihollisen kimppuun ja tiedustella/raivata sirotemiinote. Puuhasteltiin se homma kunnialla läpi, tällä kertaa sain jopa ammuttua yhden laukauksen (eka kuti rukin aikana!). Raivaamisen jälkeen rautaisella natsiotteella johdin reppujen pakkaamisen autoon ja lähetin ukot pikamarssille kohti kasarmia. Itelle oli tarttunu tauti YTH:lta, minkä takia pääsin masilla yksikköön ja alottelin materiaalin laskemista samalla kun pojat juoksenteli yksikköön. Iltapäivän aikana kalusto varastoon normaalisti ja harjoitus on päättynyt.

PH:sta mieleen jäivät hyttyset, joita oli aivan helvetillinen määrä, sirpaleliivin ja helteiden aiheuttamat hikilitrat sekä se, miten nollat taulussa ihminen voi olla kahen tunnin yöunien, päivän tetsaamisen ja flunssan yhteisvaikutuksesta.

Kävin muuten veksissä jälleen, kun arvelin että paras varmaan ottaa loppuviikko VMTLää tämän flunssan takia. Ei ollu kuumetta, pelkkää nuhaa vaan ja sain silti VP+VMTL. Hämmentävää.

Myyntitykin päiväkirja

Muutama sananen ilmoitushankinnasta.

Hauskaa miten viime viikonloppu meni kirjotellessa sähköposteja kaiken maailman pankeille yms. hienoille firmoille, joista ykskään ei oo vielä tärpänny. Sen sijaan tässä sunnuntaina kun käväsin paikallisella huoltoasemalla ehtimässä puutarhaletkuun osia ja mainitsin asiasta noin sivumennen, niin sain puolivahingossa myytyä ilmotuksen! Sitten kun soitin enomiehelle, jolla on sähköalan firma, niin sieltäkin napsahti mukavan kokonen diili. Tunnin aikana sain yhtä paljon aikaan kun mitä koko viime viikonlopun sähköposteilla yhteensä.

Tarinan opetus: PK-yritykset > evil corporations. Tuleville kursseille vinkki: älkää tuhlatko liikaa aikaa tämmösiin satan's osuuspankkeihin tai vastaaviin, vaan kysykää siltä naapurin sedän pyörittämältä pienkonekorjaamolta tai paikalliselta huoltsikalta että haluatteko tukea kurssimme toimintaa. Varsinkin pienellä paikkakunnalla suhteilla on merkitystä.

Ei muuta, jatkakaa.

Leiriputkea kohti

TODELLAKIN, ens viikon yhteistoimintaharjotuksen jälkeen gines, joka onneks on vaan omaisten päivä ja maanpuolustuskorkeakoulun vierailu, mutta heti seuraavalla viikolla on sitten perusharjotus 2, 3vrk. Eli kahteen viikkoon tulee kaheksan maastovuorokautta ja gines. Noh, sitten kun näistä on selvitty niin toivon mukaan edessä ois tuo paljon puhuttu IH-rynnäkkö. Viime viikolla siitä olikin juttua: infotilaisuudessa oli paikalla 86 oppilasta ja rynnäkköön lähtee 110. Vahvalta näyttää, hehe.

Viime viikko oli tosiaan aika kiireinen eikä tälle räpellykselle jääny suuremmin aikaa. Torstainen rastikoulutuspäivä ja keskiviikon pioneeriopin koe vei nimittäin suurimman osan ajasta, mitä nyt iltoihin tulee. Näitten lisäks joka ilta vapaa-ajalla oli jotain ohjelmaa, oppilaskuntajuttuja pääasiassa. Keskiviikkona taisin laskeskella että tuli tehtyä ns 17,5h työpäivä, eli heräsin klo 6.00 ja joskus klo 20-21:30 oli sen verran vapaa-aikaa että kerkes suihkussa käydä. Nukkumaan selvisin 23:30, eli melko rankat setit viime viikolla...

Keskiviikon koe tosiaan meni vähän huonosti, kun olin sen PH1-leirin vempassa ja muutenkaan ei oikeen tullu valmistauduttua ihan niinkun ois pitäny... mutta kuitenkin pääsin sen kokeen läpi eikä opettajaneuvostolta tullu minkäänlaisia muistutuksia, toisin kuin parille muulle taistelijalle... Torstain rastikoulutus nyt meni miten meni... omasta mielestä pidin ihan hyvän rastin, kunnes valvoja tuli keskeyttämään minut jossain puolessa välissä ja alko säätämään jotain omiaan (=käski miehet avoriviin koska nallien varomääräykset, vaikka olinkin ottanu asian huomioon suunnitellessa rastia). Muutenkin tuli paskaa niskaan kaikista pikkuasioista, mutta eipä se mitään, virheistä oppii ja pidetään seuraava koulutus paremmin! Ens viikolla sekin lysti on edessä, kun pidän jääkäreille rastikoulutuksen aiheesta sulute. Valmistelin sitä kahtena iltana aivan nollat taulussa ja jälki on sen mukasta. Kouluttajakoksulta tuli kuitenkin erinomaista palautetta, joten rinta kaarella ja voitto mielessä lähetään kohti tulevia haasteita!

En tosiaan tiiä millon pääsen päivittelemään seuraavan kerran näitä settejä, viimestään kuitenkin kesäkuun alussa!

Tuli muuten tässä mieleen, että kun tuo parempi puolisko on innostunu lukemaan näitä kaiken maailman inttileskien blogivuodatuksia, niin voi kyynel sentään... Raukat ei nää sotilastaan kun vaan kerran viikossa, ehkä hyvällä tuurilla joskus jotkut viispäiväset pikkulomat saattaa olla välissä, mutta kamaluus! Mietin vaan että mitenkähän joku hajois tämmöseen kevyeen 7 viikon erossaoloon, noin niinkun ajatuksena...

Fiilikseni juuri nyt

Ei se oo helppoo upseerioppilaallekkaan olla kuumeessa