TST-TJ 0

Rukin vika taisteluha(r)jotus takanapäin ja edessä enää Pahkis ennen koksuuntumista! kjeh. Leirimeininkejä siis.

Maanantaina aikalailla normaalit leirillelähtösetit: materiaalin varaaminen, pakkaaminen, naaman maalaaminen yms yms. taisteluun valmistavat rituaalit. Aamu sai varsin onnellisen päätöksen paristakin syystä. A) ehdittiin aikamääreeseen, B) aurinko paisto vaikka lupaili sadetta ja C) mentiin MODUULIAUTON KYYDISSÄ!!! no more walking! Ruokailu tosin oli mielenkiintonen: viikko-ohjelmassa merkattu ruokailu Mukessa; syötiin pakkiruoka 20 metriä muken ovelta ja kateltiin samalla kun sissit pääs helikopterin kyydissä harjotusalueelle... Näissä YTH-harjotuksissa on kyllä aina ihan eri meininki noihin omiin perusharjotuksiin verrattuna johtuen just tämmösistä vtun helikoptereista ym. kalustosta.

SissiK goes heko

Pioneerihommat starttas tunnin moduulikyydin jälkeen sirotemiinotteen raivaamisella, jossa meidän ryhmä pääs toimimaan räjäyttävänä ryhmänä. Parhaita hommia, ehdottomasti. Raivaustehtävän jälkeen siiryttiin muutaman mutkan kautta ryhmitysalueelle ja lyötiin teltat pystyyn illankähmässä. Vähän ennen yhtätoista taivas sitten repes ja vettä tuli aivan saatanasti! Onneks illalla ei ollu enää kipinävuoroo kummempaa ohjelmaa ja pääsin nukkumaan jo yhen aikoihin.

TVÄL-miehen työkalut

Tiistaina herättiin 0515 sateen ropinaan ja lähettiin oikeestaan saman tien ajelemaan kohti jääkäreiden ryhmitystä, koska meidän tehtävänä oli tukee niiden hyökkäystä.  Noh, siinä ruokailtiin vesisateessa, minkä jälkeen venailtiin about 45 minsaa sitä, että jäksyt saa syötyä, tuotua ajoneuvot (jotka oli muuten Paseja) paikalle ja annettua hyökkäyskäskyn. Käskyn jälkeen saatanan kiireellä autojen kyytiin ja köröteltiin kohti jalkautumisaluetta, missä sitten ukot ulos autosta ja putkiraivaimet kantoon. Varustus oli lievästi sanottuna puutteellinen, koska edellisenä iltana joukkueen varajohtajaa tais kiinnostaa enemmän lämmin teltta kuin materiaalin varaaminen sateessa...

Käveleksittiin sitten siinä jääkäreiden perässä aikamme, kunnes satuttiin vihollisen suojamiinotteen etureunalle. Puolistuntisen odottelun ja skappareiden möykkäämisen jälkeen saatiin vihdoin käsky liittää pura ja raivata aukko miinotteeseen. Ite raivaaminen meni hyvin, mutta kaikki sen jälkeinen toiminta voidaan kiteyttää sanalla "sekava". Jääkärit juos miinotteeseen (normaalisti), ryhmästä hukku kaks jäsentä koska pöheikkö ja hetken oottelun jälkeen jatkettiin matkaa ilman niitä. Käveltiin johonkin risteykseen, mistä jatkettiin hyökkäystä jääkäreiden johdolla joku pari kilsaa. Lopulta saatiin sitten radiolla viesti, että "pioneerit takasin, lähetään seuraavalle tehtävälle". Turhautuminen oli aika kova, kun oltiin eka sykitty helvetisti putkiraivaimen kanssa, kävelty kilometrejä ilman mitään tietoo päämäärästä ja lopulta käännytetty sitten takasin just ennen viholliskosketusta. Vesisateessa.

Jos tuntu meidän toiminta sekavalta, niin ei ne jääkäritkään ihan mitään seppiä omissa hommissaan ollu: meidän joukkueesta oli kaks äijää jääkäreiden mukana hyökkäyksessä ja pojat kerto vähän semmosta tarinaa että ryhmänjohtajat oli suunnilleen vaan huutaneet toisilleen, etenemismuodot oli perseestä ja suunnistajat oli aivan hukassa. Mietin vaan,  että kun jääkärit ei kerta tee oikeen muuta kun just tota tetsaamista, ja sekin tuntuu menevän paskemmin kun mitä meillä, niin missä jamassa tämä SA-jalkaväki lopulta onkaan.... Noh, ei siitä sen enempää.

Ruokatauolla nähtiin jumalauta panssarivaunuja!! Jääkärikomppanian pääosat nimittäin oli saanu ajokikseen ihan ihka-aitoja panzerwageneita. Tää on just sitä YTH-magiaa...

Iltapäivästä raivailtiin vihollisen tavanomanen miinote, jossa sain puomimiehen nakin... Vaativa tehtävä siis kyseessä. Haastetta kuitenkin tuli yllättävän rankkasateen muodossa, varsinkin kun sadevaatteet oli miinotteella muutaman sadan metrin päässä. Älysin onneks suojautua vieressä olleeseen rumpuputkeen, josta sain myöhemmin palautetta sekä komppanian päälliköltä että varapäälliköltä...

Viksut pärjää aina, myös sateella.

Keskiviikkona toimin ryhmänjohtajana aamulla tulppatehtävän, eli nopean suluttamisen harjottelussa ja iltapäivällä raivattiin jälleen tavanomainen miinote. Tamin jälkeen lähettiin raivailemaan ilmantorjuntapatterin alueella olevaa sirotemiinotetta ja kolmatta kertaa putkeen meidän ryhmä toimi miinantallaajina, eli paikantavana ryhmänä. Ei siinä mitään, ihan lepposia hommia, vaihtelu ei kuitenkaan ois ollu pahitteeks. Loppuhuipennuksena sitten räjäytettiin kaikki 20 miinaa yksittäispanoksina ja skapparit teki peliliikkeen ja päästi IT-porukan räjäyttämään. Varmasti ikimuistonen ilta monelle normaalisti johtokontissa istuvalle jannulle.

Torstaipäivänä vedettiin sitten loppuhuipennuksena tulppatehtävä koko joukkueen voimin. Ensimmäinen yritys meni niinsanotusti persiilleen, joten lastauduttiin uudestaan ajoneuvoihin ja toisella yrityksellä saatiin homma käyntiin niinkun pitikin. Sykittiin miinat maahan varapäällikön valvovan silmän alla ja taisteltiin vihollista vastaan urhoollisesti tuhoten tämän panssarivaunu. Lopulta vihollinen kuitenkin kävi ylivoimaseks ja kolmihenkinen ryhmämme joutui irtaantumaan vasten tahtoamme. Ite vedosta jäi ihan saatanan hyvä fiilis ihan jo senkin takia, että skapparit ei keksiny muuta haukuttavaa kun pari rikkonaista telamiinaa.

Iltapäivällä pidettiin ehkäpä RUK:n historian eeppisin palautetilaisuus ja RUK-aikani toiseksi pikaisin ruokailu. Kuumoteltiin siinä jätkien kanssa että perkele nyt muuten juostiin kassulle, koska pioneereilla on kuulemma ollu perinteenä hölkytellä tst-juoksua takasin kasarmille YTH kakkosen päätteeks. Ihme kyllä, päästiin moduulilla kassulle asti ja materiaalin välppäys suoritettiin ennätysajassa, eli päästiin käymään suihkussa jo ennen ruokaa!

Illalla tunnelmat hieman synkkeni, kun tajusin että perjantaiks pitäs valmistella kaks koulutuskorttia semmosista aiheista joista meikällä ei ollu hajuakaan. Siinä sitten illalla harjottelin raskaan kertasingon käytön ja sain perusteet koulutuskorttiin, mutta sähkösytytysjärjestelmä kuumottaa vieläkin. Kymmenen jälkeen alottelin RSKES-korttia ja siitä tuli jopa ihan kohtalainen, toisin kuin toisesta kortista, jonka tekemisen lopetin siinä vaiheessa kun kuulin hämmentäviä ääniä päässäni ja kello alko lähestyä yhtä. Kahen tunnin yöunilla kuitenkin ihan livakka suoritus omasta mielestä.

Perjantaipäivänä käytiin ampumaradalla, mutta siitä keikasta ei jääny jälkipolville mitään kerrottavaa. Iltapäivällä pidettiin ehkä maailman kummallisin teksi... Tupakaverin kaappi oli käytännössä pyörremyrskyn jäljiltä ja siitä huolimatta päästiin ekalla läpi. Joku vois puhua koksujen gonahtamisesta (TJ 4).

Jees, ens viikolla luvassa suunnistusta, kuumottavat rastikoulutukset ja keskiviikkona maastojuoksukisat ennen neljän päivän lomia. Täältä tähän, jatketaan juhannuksena!