Sivuan pikasesti keskustelua naisista armeijassa, koska ilmeisesti osa
lukijoista on joko innokkaita maanpuolustajia tai sitten sen verran
hulluja, että vapaaehtoisesti ovat lähdössä tähän hullunmyllyyn.
Itsellä
ei hirveesti oo kokemusta varusmuijista, johtuen pioneeriaselajista,
poikkeuksena tietysti RUK:n yksittäinen naispuolinen Uo
Pioneerikomppaniassa, mutta heittelen jotain ajatuksia ja havaintoja
tämän vuoden varrelta. Asenteen pitää olla kunnossa alusta lähtien,
niinkun se varmasti monilla on, mutta tiedän pari tapausta (terveisiä
vaan tykistöön) joiden mielestä vielä viimeisen palveluskuukauden aikana
on aiheellista avautua siitä, miten vaikeeta naisella on armeijassa
esim. käydä kusella.........
Kusella käynti.
Siinä
vaiheessa kun miettii hakupapereiden postittamista sinne aluetoimiston
sedille, niin kannattaa varmaan ihan oikeesti pari kertaa miettiä, että
mitä odottaa palvelukselta. Jos tollaset asiat on vielä viimesten
viikkojen aikana piikkinä lihassa, niin sillon ollaan kyllä väärässä
paikassa.
Oon myös kuullu huhuja niinkutsustusta SSE:sta, eli
Sukupuolen Suomasta Edusta (vrt. KSE). Varmasti osittain paikkansapitävä
ilmiö, johtuen siitä että suurin osa VM-johtajista ja skappareista on
miehiä, ja vaikka periaatteessa ollaankin vertaisia, niin tietyt
siviilimaailman herrasmiessäännöt kuitenkin pätee myös vihreissä
verkkareissa. Älkää kuitenkaan tuudittautuko tähän mahd. paapomiseen,
vaan osoittakaa teoilla olevanne yhtä kovia jätkiä kuin ne muutkin.
Naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet edetä sotilasuralla jos vain halua
riittää: RU-kurssi 242:n suoritti n.35 naista, lisäksi naisten määrä
kouluttajaportaassa on jatkuvasti lisääntymässä. Jopa miehisistä
miehisimmässä pioneeriaselajissa tiedän ainakin neljä naista, jotka
toimivat kouluttajatehtävissä. Yksi heistä oli suoranainen esimieheni
lähes koko johtajakauden ajan.
Jokatapauksessa, tsemppiä palvelukseen astuville. Pitäkää hauskaa ja ottakaa kaikki irti palveluksesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti