Niin siinä vaan kävi että meikäläisen palvelusaika Suomen sotavaltion kunniakkaassa armeijassa on ohi. 347 vuorokautta, jonka aikana meikäläisestä yritettiin koulia parempi sotilas, johtaja ja ehkä jollain tasolla ihminenkin. Ja onhan se niin, että ihminen muuttuu ja ennen kaikkee kehittyy tällasen vuoden aikana. PV on nimittäin tarjonnu välillä melko haasteellisia tehtäviä, jossa johtamis- ja organisaatiotaidot on pistetty ihan tosissaan koetukselle. Henkistä kanttia koeteltiin lähinnä Haminan päässä, kiitos tylyjen tuplaginkkujen ja vapaa-ajan valtavan määrän. Intti oli kuitenkin ehkä eniten sosiaalinen kokemus. Vuoden aikana tuli muodostettua kymmeniä ystävyyssuhteita palvelustovereiden kanssa. Mietin jälkeenpäin, että siviilimaailmassa en varmaan ikinä ois kohdannu samantyyppisiä henkilöitä, saatika tullu kaikkien kanssa yhtä hyvin toimeen, mutta kun olosuhteet ja jutut oli kaikille samat, niin mikäs siinä ollessa. Samassa paskassa oltiin kuitenkin jumissa, niin what the heck, antaa mennä vaan.
Kun TJ on tukevasti miinuksen puolella, voi muistella inttiaikaa pikkasen objektiivisemmin, kun mitä palveluksen aikana. Jälkeenpäin mietittynä onnistuin hommissani omasta mielestäni ihan kohtalaisesti. Jollain ilveellä onnistuin saamaan pataljoonan parhaan johtajan stipendin, joten sekin varmaan osaltaan kertoo hyvin tehdystä työstä. Alaisilta saadusta palautteesta pyrin ja kykenin jossain määrin kehittymään, mutta taakse jäi kuitenkin vielä paljon asioita, jotka oisin halunnu tehdä toisella tavalla. Noh, ihmisiähän sitä vaan ollaan.
Seuraavaksi kuvia viimesiltä päiviltä.
 |
| Varusteryhmät 1-4+TVÄL valmiina palautusta varten |
 |
| Sotilaskodilta saatu kotiutumislahja, eli TJ-pipo |
 |
| Päivystäjän ja aparin fuusio |
 |
| Tylyn ynseä upseeri |
|
 |
| Se on siinä, reserviin poistu! |
Aivan lopuksi haluan kiittää loistavia palvelustovereitani, erityisesti vänr Retsua, Muhoksen myyrämiestä, kers Körkköä, Tyynelää ja Lohikoskea, aparinretkuja til the end. Myöskin toimistohomo, alik Kortelainen ansaitsee kokkoshanemaiset tuuletukset/kiitokset litterankirjoitustaidoistaan. Tylyn ynseät kiitokset myös Teknon ja PionK:n vänrikeille, sekä muille pioneeripataljoonan johtajille, mortit tuli ja annettiin vitusti runtua jeah vittu! Myöskin K242 PIONK nevöföget, puuttuva pasanen erityisesti...
Kiitokset myös tyttöystävälle/avovaimolle/mujetsulle/egelle, joka on pitäny rotia kotirintamalla ja huoltopuolen kunnossa myös lomien aikana. Kertausharjotuksia odotellessa hehehe
Eiköhän se oo siinä. Vanha lähtee, paska jää, paskasta nousee mopon pää. Jos PohPionP:n johtajat lukee tätä, niin haluan toivottaa erittäin kylmiä, pimeitä, lumisia ja vittumaisia aamuja kaikille mahdollisimman epätasapuolisesti. Paha mieli on paras mieli. Hajotkaa mortteihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti