Se mikä ei tapa, vahvistaa

Parempaa keliä hyökkäyksen harjottelussa...

...ja sitä huonompaa kaikkina muina päivinä!

Näin totesin itsekseni perjantaina, kun oltiin miehissä hiihdetty yön läpi 25-30 asteen pakkasessa sormet, varpaat ja nenä paleltumia täynnä. Kyseessä oli siis tuo edellämainittu johtajatehtävärata, joka siis lähti liikkeelle siten, että porukka heräteltiin kauneusunilta pehmeästi ampumalla pari lippaallista räkäpäitä siinä teltan vieressä. Hälytyksen jälkeen vedettiin helvetin kyytiä teltat kasaan ja materiaali autoon, jonka jälkeen alko ite rata. Eka rasti lähti siitä majotuspaikan, eli ampumaradan parkkipaikalta: ryhmän painavin jäsen (eli minä) haavottuu oikeeseen reiteen ja kavereiden piti evakuoida sankarivainaja seuraavalle rastille muutaman sadan metrin päähän. Eipä siinä, lyhyen säädön ja kiristyssiteen jälkeen meikä suksille istumaan ja porukan C-kuski Tuorila vetojuhdaks ja rasti oli complete. Hansikastilanne alko näyttämään siinä vaiheessa aika heikolta, kun palvelushanskat oli niin lumiset ja jäiset, että niillä pysty koputtamaan kypärään menestyksekkäästi. Kerrankin olin onnellinen omistaessani noukkarit.

Lyhyen jonottelun jälkeen sankarivainaja koki ihmeparantumisen ja ei muuta kun kakkosrastille antamaan puolustukseen ryhmittymiskäskyä. Sieltä jatkettiin sitten suksien kolmisen kilometriä seuraavalle rastille, jossa eräs wanha veteraani käski hakemaan komppanian päällikön kartan jostain puolentoista kilometrin päässä olevasta "luolasta". Vitun paskaa uraa hiihdeltiin sitten pilkkopimeessä hirmu kuumotus päällä että missä vtussa se kartta on, ja käytiinkin aina kahtomassa mahdollisia luolanpaikkoja pimeestä metästä. Noh, karttahan oli 1x1x1m betonilaatikon sisällä, joka sijaitsi tien vieressä JA oli merkitty punasella vilkkuvalolla. Kannatti siis rymytä.

Kartalta löyty sitten ohjeet seuraavalle rastille, jonne hiihdeltiin 4-5 kilsaa. Siellä sitten luutnantti ilmotti että "syökäähän pojat iltapalaa noista tien vieressä olevista pöntöistä" ja mehän oltiin että däämn rait syödään, näläkä oli aika kova. Pöntöistähän löyty sitten lopulta kaks sokeripalaa ja teepussin jämiä. Söin toisen niistä sokeripaloista.

Seuraavalla rastilla sitten tulikin ilonen ilmoitusasia, eli seuraava rasti kasarmilla! Iltapalaakin oli, mutta pakkanen oli tehny tehtävänsä ja leipiin ei pystyny oikeen muuten kun katuporalla. Mutta siitä jatkettiin aivan nollat taulussa kohti kassua, kunnes jossain vaiheessa kurssinjohtaja KERVINEN!! ajo meitä vastaan pakulla ja sano että lähetääs pojat vittuun täältä. Evakuoivat siis meidät pois sieltä metästä alle viis kilsaa ennen kassua koska porukalla alko olla paleltumia joka paikassa. Satan. Vähän jäi harmittamaan ettei saatu vetää loppuun asti, koska varmasti oltais jaksettu vielä painaa. Kiitokset vaan ryhmälle siitä, miten hyvällä asenteella jaksoitte vetää koko yön!

Kassullapa sitten varustehuoltoo yms sotkukeikkaa, tunnin yöunet, materiaalihuolto ja kurssinjohtajan puhuttelu ("tämä kurssi tarvitsee kuria") ennen lomia. Voi pojat että tuntu aika hyvältä nousta lomakyytiin.

Ainiin, olihan meillä se ampumaleirikin. Maanantai meni valmistellessa, muina päivinä sitten vedettiin puolustusammunnat valosalla ja pimeällä (uskomaton valoshow!!), valvontapartioammunta sekä hyökkäysammunta.  Kahessa jälkimmäisessä allekirjoittanut toimi ryhmänjohtajana ja arvatkaapa vaan oliko molemmissa ammunnoissa komppanian päällikkö kuumottamassa siinä takana... Onneks meni ammunnat putkeen, hyökkäysammunnat jopa hyvin! Kelitkin oli oikein kohillaan, kuten kuvista näkyy... Kokonaisuudessaan ihan mukava viikko, kovilla ampuminen on nimittäin eto miehekästä.