Miinaa maahan

Suluttamista siis. Aamu alko raikkahasti sillä, että lastattiin mm. 188 telamiinaa plus muuta tarpeellista materiaalia maseihin helevetin kyytiä ja hiihdettiin hiekkatietä pitkin jonnekin hiekkamontulle, jossa hakattiin miinasijoja umpijäiseen maahan. Uskotteko että oli lystiä! Moottoriporakoneita PITI olla yhteensä 6, saatiin mukaan kaks, joista kumpikaan ei toiminu... Jotain positiivista sentään: vapaa-aika alko jo kuuden jälkeen! viimeset puoltoista viikkoo ollaan päästy aikasintaan seiskalta vapaa-ajalle, eli ei paljon oo juhlittu sotkussa tai muuallakaan.

Huomenna taitaa olla samaa paskaa kun mitä tänäänkin ja illalla vielä materiaalihuolto, eli turha kuvitellakkaan mitään vapaa-aikaa. Torstaina lähetään suunnittelemaan sillan räjäytystä ihan IRL sillalle, eli voipi tulla jopa ihan mielenkiintonen aamu. Ja ne lomat.... neljä päivää....

Panostus on kivaa, ylipanostus on ylikivaa

Panostus on voimaa, ylipanostus on pioneerivoimaa! Näin se on. Terveisiä räjäyttäjäkurssilta, viime viikko meni tosiaan kokonaan oppitunneilla, panostusharjotusradalla ja Ite Hommassa, eli paukuttaessa! Parhaita viikkoja tähän mennessä, ehdottomasti!

Tiistaina aloteltiin heti aamusta oppitunnilla, jossa alettiin käymään räjäytyshommien teoriaa ihan sieltä ruohonjuuritasolta, eli R-aineista ja nalleista lähtien. Kasarmin takapihalla syödyn pakkilounaan(!?) jälkeen siirryttiin Valkealammelle rastikoulutukseen, jossa reenattiin sähkösytytysvälineiden käyttöö ja sähköllä tapahtuvan räjäytyksen toimenpiteisiin. Päästiinpä lopulta vääntämään ihan jopa kammesta ja sytyttämään kuudesta aikatulilangan pätkästä koostunu HC-kenttä. Kaks vikaa rastia olikin tuttua huttua Pioneerikomppaniasta, eli R-langan haarottaminen, R-laukku yms. setit. Ilta meni normaalisti oppitunnilla istuessa johonkin kaheksaan...

Keskiviikko aloteltiin kanssa oppitunnilla, josta siirryttiin panostusradalle. Neljä rastia, neljä erilaista panostuskohdetta: Puu, pyöröteräs, I-palkki ja teräsbetoni. Muuten homma oli mielenkiintosta, mutta saatana kun käytettiin PENOa (muotoiltavaa räjähdettä, samaa paskaa mitä jenkkien C4, tsekkien Semtex yms.) vastaavana harjotusaineena jotain saakelin muovailuvahaa, joka ei toiminu hirmu hyvin siinä -14 pakkasessa. Saatiin kuitenkin paukut kasaan joka rastilla, teräsbetonirastilla taidettiin jopa tehä päivän paras (R-aineen käsittely) ja huonoin (Herra alikersantti, tuu tänne!) suoritus. Tietäjät tietää....

Ja sitten tuli torstai. Materiaali ja ukot masin kyytiin ja kohti Rokanpuron harjoitusaluetta, jossa aamulla nyhjättiin jotain tympeetä moottorisahakoulutusta ja moottoriporakonettakin rassailtiin aikamme. Päästiin sitten syömään ja tietysti joukkueen kouluttaja tuli sanomaan että "joo 10 minuutin kuluttua pitää olla liikkeellä kohti seuraavaa paikkaa" ja puolet porukasta ei ollu vielä ees saanu ruokaa. Lyhyeks jääneen ruokailun masentamana käveltiin jonossa autuaan tietämättöminä siitä, miten loistavaa settiä iltapäivällä olis tulossa. Kyseessä oli siis räjäytysharjotus. Kovilla R-aineilla. Ihan oikeesti.

Oltiin poikien kanssa ihan kikseissä jo siinä vaiheessa kun luutantti esitteli meille päivän epistolan: TNT:tä puristettuna ja rouheena (saksalaista laatutyötä kuulemma), PENOa, R-lankaa yms yms pakettiauton täydeltä! Jeesus saatana! Sitten jakauduttiin työryhmiin ja saatiin räjäytyskohteet, joita oli kyllä laidasta laitaan: osa porukasta räjäytti I-palkkia, osalla taas oli tehtävänä heittää kivi räjähteillä. Meidän ryhmä sai hyvinkin perustavanlaatusen kohteen, eli 30x30cm teräsbetonipalkin. Siihenpä oikeestaan sitten loppu skappareiden puolelta tullu ohjeistus, eli saatiin vapaat kädet siihen miten ja millä R-aineella räjäytys toteutetaan, joka oli oikeestaan aika helvetin siistiä. Poikien kanssa sitten päädyttiin tekemään TNT-kasapanos ja laskettiin, että tarvittiin R-ainetti 1,509 kiloo. Vaihtoehtona oli käyttää joko rouhettua TNT:tä kilon pusseissa tai puristettua kamaa saippuan näkösissä 200g palikoissa, joista sitten valittiin nimenomaan tuo puristettu, koska suurempi teho ja helpompi käytettävyys. Luutantin hyväksyttyä meidän panoslaskut saatiin 8kpl eli 1,6kg R-ainetta ja ei muuta kun teipattiin palikat yhteen, heitettiin panos pakkipussiin, joka toimi sääsuojana ja varmistettiin vielä koko systeemi jekkulangalla kiinni palkkiin. Kaiken lopuks meikäläinen kiinnitti räjähtävään tulilankaan kiinnitetyn nallin panokseen ja ei muutakun turvaetäisyyden päähän, eli 999m räjäytyspaikasta. Tämä siksi, koska yks porukka räjäytti I-palkkia ja terästä räjäytettäessä turvaetäisyys on juurikin tuo kilometri, koska teräksenkappaleet lentää yllättävän kauas kun niille antaa vaan riittävästi potkua.

Räjäyttelyn jälkeen käveltiin parin kilsan päähän pitämään nuotioo ja oottelemaan kyytiä kassulle. Vain makkarat uupu, oli sen verran täydellinen hetki.

Perjantaina meillä oli "hassunhauska hiihtokisa", kuten Kervinen asian ilmaisi. 7km sprinttikisa, yli 50min suoritukset hylätään ja ne joutuu suorittamaan joskus viikonloppuna, sillon kun muut on lomilla. Pientä painetta siis otin, mutta selvisin kuitenkin hengissä ja aikakin oli vieläpä ihan kelvollinen 43,16. Suksi ei luistanu ja selkään koski vitusti, mutta eipä tarvii hiihtää enää uudelleen!

Ens viikolla jatkuu sulutuskurssilla, eli miinoja, miinoja ja vielä vähän miinoja. Torstaina (just ennen lomia) on siltahävitteen suunnittelu, joka voi olla oikeestaan aika helkkarin mielenkiintosta! Saas nähä. Neljän päivän lomat oottaa, hehe.

1,6kg TNT-kasapanos teräsbetonipalkissa. Tilanne ennen räjäytystä.

Jälkeen räjäytyksen

"Ilkityö onnistui"

Oodi höllille

Ei tätä tunnetta voi sanoin kuvailla... heräät maanantaina puol ysiltä ja katot ikkunasta: aurinko paistaa, linnut laulaa ja pakkasta rapsakka 10 astetta. Ja mikä parasta, missään ei näy vihreetä väriä eikä oo mikään kiire mihinkään. Siitä omaan rauhalliseen tahtiin lämpimään suihkuun jne... HL-lomat on parhautta. Eikä muuten sovi unohtaa myöskään sunnuntaita, jolloin ei vituta yhtään, koska illalla ei tarvii vääntäytyä Kajaanin lomakyytiin.

Lomista puheenollen, meidän saapumiserän lomat taitaakin sattua just napakimmilleen tuonne kesä-heinäkuun vaihteeseen, eli just sinne missä aurinko paistaa ja kesä on kukkeimmillaan. Juhannus on kiinni koska virka-apu, mutta heti tiistaina (25.6?(meikän synttäripäivänä)) virka-apu loppuu, ja samalla viikolla onkin suunniteltu läpivientiin semmosta, että perjantaista maanantaihin ois kurssilla yhteiset HL- ja KL-lomien käyttöpäivät. Itse ajattelin olla askeleen edellä, eli koitan anoo lomat jo keskiviikolle. Miks keskiviikolle? Koska Rock The Beach @ Helsinki ja Green Day, QUOTSA sekä Billy Talent.

Jos tuo minun suunnittelema lomaputki menis läpi, niin se tarkottas sitä, että pääsisin ilmeisesti tiistaina (virka-apu päättyy muistaakseni joskus puoliltapäivin) joskus illasta lomille ja seuraavana päivänä ajelisin junalla kohti etelää. JOS siis tähdet on kohillaan, onni suotuisa ja skapparit hyvissä, kesäisissä tunnelmissa.

Eipä tässä, fiilis on toistaseks loistava, päivä jatkuu siten, että käyn hakemassa Miisan talouskoululta ja lähetään sitten, kuolemaa uhmaten, käymään Matkuksen teiniostoshelvetissä. Vapaaehtoisesti.

Loppuu se hyvä meininki.

Se mikä ei tapa, vahvistaa

Parempaa keliä hyökkäyksen harjottelussa...

...ja sitä huonompaa kaikkina muina päivinä!

Näin totesin itsekseni perjantaina, kun oltiin miehissä hiihdetty yön läpi 25-30 asteen pakkasessa sormet, varpaat ja nenä paleltumia täynnä. Kyseessä oli siis tuo edellämainittu johtajatehtävärata, joka siis lähti liikkeelle siten, että porukka heräteltiin kauneusunilta pehmeästi ampumalla pari lippaallista räkäpäitä siinä teltan vieressä. Hälytyksen jälkeen vedettiin helvetin kyytiä teltat kasaan ja materiaali autoon, jonka jälkeen alko ite rata. Eka rasti lähti siitä majotuspaikan, eli ampumaradan parkkipaikalta: ryhmän painavin jäsen (eli minä) haavottuu oikeeseen reiteen ja kavereiden piti evakuoida sankarivainaja seuraavalle rastille muutaman sadan metrin päähän. Eipä siinä, lyhyen säädön ja kiristyssiteen jälkeen meikä suksille istumaan ja porukan C-kuski Tuorila vetojuhdaks ja rasti oli complete. Hansikastilanne alko näyttämään siinä vaiheessa aika heikolta, kun palvelushanskat oli niin lumiset ja jäiset, että niillä pysty koputtamaan kypärään menestyksekkäästi. Kerrankin olin onnellinen omistaessani noukkarit.

Lyhyen jonottelun jälkeen sankarivainaja koki ihmeparantumisen ja ei muuta kun kakkosrastille antamaan puolustukseen ryhmittymiskäskyä. Sieltä jatkettiin sitten suksien kolmisen kilometriä seuraavalle rastille, jossa eräs wanha veteraani käski hakemaan komppanian päällikön kartan jostain puolentoista kilometrin päässä olevasta "luolasta". Vitun paskaa uraa hiihdeltiin sitten pilkkopimeessä hirmu kuumotus päällä että missä vtussa se kartta on, ja käytiinkin aina kahtomassa mahdollisia luolanpaikkoja pimeestä metästä. Noh, karttahan oli 1x1x1m betonilaatikon sisällä, joka sijaitsi tien vieressä JA oli merkitty punasella vilkkuvalolla. Kannatti siis rymytä.

Kartalta löyty sitten ohjeet seuraavalle rastille, jonne hiihdeltiin 4-5 kilsaa. Siellä sitten luutnantti ilmotti että "syökäähän pojat iltapalaa noista tien vieressä olevista pöntöistä" ja mehän oltiin että däämn rait syödään, näläkä oli aika kova. Pöntöistähän löyty sitten lopulta kaks sokeripalaa ja teepussin jämiä. Söin toisen niistä sokeripaloista.

Seuraavalla rastilla sitten tulikin ilonen ilmoitusasia, eli seuraava rasti kasarmilla! Iltapalaakin oli, mutta pakkanen oli tehny tehtävänsä ja leipiin ei pystyny oikeen muuten kun katuporalla. Mutta siitä jatkettiin aivan nollat taulussa kohti kassua, kunnes jossain vaiheessa kurssinjohtaja KERVINEN!! ajo meitä vastaan pakulla ja sano että lähetääs pojat vittuun täältä. Evakuoivat siis meidät pois sieltä metästä alle viis kilsaa ennen kassua koska porukalla alko olla paleltumia joka paikassa. Satan. Vähän jäi harmittamaan ettei saatu vetää loppuun asti, koska varmasti oltais jaksettu vielä painaa. Kiitokset vaan ryhmälle siitä, miten hyvällä asenteella jaksoitte vetää koko yön!

Kassullapa sitten varustehuoltoo yms sotkukeikkaa, tunnin yöunet, materiaalihuolto ja kurssinjohtajan puhuttelu ("tämä kurssi tarvitsee kuria") ennen lomia. Voi pojat että tuntu aika hyvältä nousta lomakyytiin.

Ainiin, olihan meillä se ampumaleirikin. Maanantai meni valmistellessa, muina päivinä sitten vedettiin puolustusammunnat valosalla ja pimeällä (uskomaton valoshow!!), valvontapartioammunta sekä hyökkäysammunta.  Kahessa jälkimmäisessä allekirjoittanut toimi ryhmänjohtajana ja arvatkaapa vaan oliko molemmissa ammunnoissa komppanian päällikkö kuumottamassa siinä takana... Onneks meni ammunnat putkeen, hyökkäysammunnat jopa hyvin! Kelitkin oli oikein kohillaan, kuten kuvista näkyy... Kokonaisuudessaan ihan mukava viikko, kovilla ampuminen on nimittäin eto miehekästä.

Mehtäkeikka

Mokoma ampumaleiri starttaa tosiaan huomenna, mutta onneks ei vaikuta mitenkään ylitsepääsemättömältä rastilta: hiihellään muutama kilsa tonne vanhan kunnon Kassunkurun maastoon, minne isketään teltat pystyyn ja käydään päivät ammuskelemassa. Tiistaina ammuttiin muistaakseni puolustusammunnat valosalla ja pimeällä, keskiviikkona valvontapartioammunta ja torstaina ryhmän hyökkäysammunta. Torstain ja perjantain välisenä yönä on sitten kuumottava johtajatehtävärata, jonka sisällöstä mulla ei oikeestaan oo sen tarkempaa tietoo. Varmaan hiihdellään ja välillä vedetään johtajatehtävärasteja nollat taulussa pitkin yötä. Sen jälkeen onneks takasin kassulle, lounas mukessa ja iltapäivällä ansaitulle kolmen päivän lomalle. Nää kahen päivän lomat on vähän ikäviä siinä mielessä, että perjantaina ei oikeen kerkee mitään, lauantaina kerkeis muttei jaksa ja sunnuntaina ei kehtaa kun pitää lähtee illalla takasin. Tuohon kun lyödään maaginen maanantaipäivä, eli 24 tuntia lisää, niin jopa alkaa tekemistä riittämään viikonlopulle.

Tein muuten pelimiesliikkeen ja tilasin jostain puljusta semmosen piippukäärmeen, eli Boresnaken. Aseenputsausväline, joka toimii siten että työnnetään messinkipainolla varustettu naru eka piipun läpi ja sitten vedetään narun päässä oleva, jostain kuidusta valmistettu pötkylä piipun läpi. Nopeuttaa aseen putsausta yli 9000% kun ei tarvii nyhjätä sillan ja topsipuikkojen kanssa. Ainakin teoriassa.

Katellaan taas ens viikonloppuna, sillon ehkä jopa kuvien kanssa. Pitänee nakittaa joku kaveri kuvaamaan tota pimeäammuntaa, voi nimittäin olla melkonen valoshow varsinkin jos pojat jaksaa käydä virittelemässä kunnon tulenkuvauskentät, eli pauketta ja ryskettä luvassa.

Joukkue! Taakse POISTU!!

OIKEALLE, VASEMMALLE, ETEEN, TUPIIN POISTUUUUUUUuuu! Noita käskyjä on kuunneltukin aika ahkerasti koko viikon ajan. Sulkeiset oli P-kaudella vielä semmosia, että hierottiin jotain aseotteita ja tahtimarssia, nyt sulkeisissa juostaan aseet eteen/vaiheittain eteen robinhood-asentoon vietyinä niin kauan kunnes porukkaa alkaa pudota. En tiiä miten hyvän se tekee tälle taudille juoksennella tuolla ympäriinsä, mutta juostaan nyt kun juoksuttaavat.

Käytiin muuten eilen hiihtosuunnistamassa! Arveltiin että kun kaks paskaa lajia lyödään yhteen niin tulee, noh, paskaa. Kuinka väärässä voi ihminen ollakkaan! Siellä hiiheltiin pitkin Vimpelinlaakson latuja auringonpaisteessa ja parin tunnin rymyämisen jälkeen selvittiin maaliin voittajina! Lähinnä siis kuvainnollisessa mielessä. Jonkun verran hapokkaita mäkiä oli matkan varrella: tietäjät tietää Varpasjärven vitosen lenkin motivaatiomäen. Ei siitä sen enempää, Kainuun vaarat teki tehtävänsä.

Pikkuhiljaa täälläkin alkaa elämä voittamaan, fiilis alkaa kohota ja porukka alkaa olostua tähän meininkiin. Yks jantteri tosin poistu sivariin tänään, mutta muuten fiilis on ihan ok. Saa nähä mihin asti fiilis kantaa kun huomenna lähetään koko päiväks tetsaamaan. Onneks vedetään päivällinen mukessa niin ei tarvii metässä asua.

Kokeita täällä on melkein yhtä paljon kun lukiossa ja lukemistakin piisaa: tänään saatiin perjantaisen taistelukoulutuskokeen koealue, joka on about 80 sivua plus oppitunnilla käsiteltävät asiat. Että siitä sitten lukemaan.

Ei mittään, perjantaina lomille (vihdoinkin!) ja seuraavalla viikolla on leiiiiiiiri... Päästään taas kahtomaan valonvahvistimella, nait visön kokkelilla, paitsi että tällä kertaa ne taitaa olla RK:ssa kiinni, eli käytännössä yötähtäin. Jännää.

Aliupseerioppilas Rantsi

Ylennyin. Jes. Aamurantu paidanhihaan ja täällä sitä nyt ollaan, aukissa. Nää päivät on nyt lähinnä menny vaan totutellessa tähän paikkaan ja oppitunnilla istuessa. Iltapäivällä tosin oli livakat puolentoista tunnin rättisulkeiset, joista ei sen enempää... Tietäjät tietää millaset sulkeiset ne oli. Sen verran kuitenkin voin kertoo että käskyt "Vaiheittain eteen - YKS" ja "Juoksuun MARS" sekä pioneerien taistelulaulu liittyivät toisiinsa ikävällä tavalla.

Perkele kun ei tästäkään tiedä että kiinnostaako vaiko eikö. Välillä tuntuu että ois jo ihan kypsä kotiin, mutta välillä taas fiilikset on sitten ihan ok. Mieluumminhan sitä tietysti kuskin hommissa tai vastaavissa olis kun täällä kuumottelemassa. Kurssin johtajalta, legendaariselta yliluutnantti Kerviseltä päivän paras sitaatti: "Vaikka tuo pataljoonan komentaja sanokin että ei pitäs ottaa liikaa viikonloppuna, niin minä sanon että juokaa päät täyteen ja sekoilkaa kylillä niin ei sitten täällä tarvii". Näillä siis mennään.

Näytti muuten AUK ykkösen lopulla olevan kuumottava torstai: puolikurssijuhlan jälkeen hiihtomarssi, pituus 120 kilometriä, eli käytännössä Iisalmeen ja takasin... JOS siis on lunta. Uskon kyllä että hiihdetään vaikkei oliskaan.

Vittu että kiinnostaa.  En muuta sano