Joha vai mikäseoli...

"Valvoin 60 tuntia putkeen". Suolakurkkuja. "En ole vielä henkisesti palannut JoHalta". 80km? 50km? 200km? "...kohtalainen henkinen ja fyysinen rasitus..."  "...opitte johtamaan myös pienen paineen alaisena..." "Lukuvaatimus: kaikki varusmiespalveluksen aikana opetellut asiat". Päättymätön.

RUK:n johtamisharjoitus. Varusmiespalveluksen tunnetuin, mutta samalla mystisin koettelemus, joka alkaa huhujen mukaan 10.7. Päättyykö se koskaan, sitä ei tiedä kukaan.

Jumalauta. Onneks ennen johaa on kauan odotettu kurssijuhla ja Pahkis, josta parilla sanalla saatoin mainita joskus aiemmin, mutta kertaus on opintojen isoisä.

Kurssijuhlavalmistelut on jo ollu jonkun aikaa käynnissä, mutta ens viikolla ne polkastaan ihan toden teolla käyntiin. Joka illalle on varattu aikaa kurssijuhlavalmisteluille ja koko perjantaipäivä on pyhitetty oppilaskunnan järjestämälle ohjelmalle (lue: kurssijuhlan rakennustöille). Suurin osa pioneereista osallistuu (sattuneesta syystä) rakennushommiin, mutta myös somistus- ja AV-puolen hommiin on menossa kourallinen porukkaa. Kurssijuhlapuuhastelujen lisäks tällä viikolla työllistää pari koulutuskorttia ja viimenen pioneeriopin koe, johon pitäs koittaa repiä lukuaikaa jostakin.. Luultavasti yötöiks menee.

Heti välittömästi kurssijuhlan jälkeen koko kurssi siirtyy maanantaina kohti Valkealaa ja Pahkajärven ampuma-aluetta, jossa paukutetaan putket punasina kolme päivää. Pioneereille ja tykistöllehän Pahkis on perinteisesti ollu "the" leiri, koska vihdoin ja viimein päästään käyttämään kovia ampuma- ja räjähdetarvikkeita! Kyseessähän ei siis ole taisteluharjoitus, joka tarkottaa käytännössä pelkkää kalsarikipinää ja makkaranpaistelua iltasin, koska miesten pitää antaa levätä ettei käy niinkun Kajaanin tykistötöhöille tuossa aiemmin keväällä... Ja heti siinä Pahkiksen perään pitäis tosiaan startata tuo Joha, josta ei oo tosiaan mitään tietoo. Tavotteena selvitä hengissä.

Kirkkojärven marssi, K242

Jo torstai-iltana Pioneerikomppaniassa havaittiin suuren urheilujuhlan tunnelmaa, kun kaljut urhomme tsemppasivat itseään kirkkistä varten huudattamalla musiikkia nonstoppina keskusradiosta klo 22 saakka. Illan huippukohta oli meikäläisen päivystäjä/DJ-vuorolla kun aloin luukuttamaan Pioneerien taistelulaulua iltavahvarin kympillä. Biisin alettua soimaan porukka hyppi flashmob-hengessä käytävälle laulamaan. Talking about goosebumps... Muutenkin yksikkö- ja joukkuehenki oli aivan tapissaan ennen kisaa.

Omalta osalta kirkkis suju toimitsijatehtävissä vapautuksesta johtuen. Harmitti ihan vietävästi katella sivusta kun jätkät anto kaikkensa ja ei ite voinu olla mukana joukkueen yhteisessä saavutuksessa: Pioneerikomppania nimittäin saavutti yksikkösarjassa kakkossijan häviten Sissikomppanialle räkäset 2min 35sek... Aivan järkyttävän tukalasta ja kuumasta kelistä huolimatta kokonaisaika oli paras vuosikausiin ja joukkueet veny aivan uskomattomasti: 1. joukkue teki historiaa keräämällä vain 11 sakkominuuttia koko marssilta! Kirkkiksestä tietämättömälle tuo sakkojen määrä ei varmastikkaan aukene, mutta jos joukkueet ottaa keskimäärin 25-35 minuuttia sakkoja, niin siitä voi jo vähän päätellä missä mennään. 2. joukkueella oli vähän huonoo tuuria matkassa ammunnassa, koska aseet ei ollu tänään meidän puolella: pari laukausta jäi ampumatta syöttöhäiriöiden takia. Jätkät kuitenkin paikkas aivan helvetin loistavalla suunnistuksella noita rasteilta tulleita sakkoja, ja toisen joukkueen marssiaika olikin jonkun verran nopeempi kun mitä ensimmäisen joukkueen. Kummankin joukkueen loppuajasta laskettu keskiarvo riitti siis yksiköitten välisessä kisassa toiseen sijaan, josta saa kyllä olla helkkarin ylpee!

Kirkkiksen jälkeen punkilla odottikin tämmönen kapistus...

Change of plans

Niin... tuli tosiaan muutoksia noihin kirkkissuunnitelmiin kun käytiin tänään vähän suunnistamassa. Viikonloppuna mietin jo, että mitenkähän nuo polvet mahtaa kestää, kun ne on oireillu nyt rukin aikana jonkun verran. Noh, eihän ne tunnu kestävän: juostiin tänään semmonen about 4km suunnistusrata, joka alussa tuntu ihan hyvältä mutta loppua kohti muuttu sitten aivan helvetiks johtuen siitä kun kumpaakin polvee alko polttamaan aivan saatanasti. Hämmentävä vaiva, joka on alkanu tässä rukin aikana, epäilen vahvasti valtion virallisia lenkkareita syylliseks... Vituttaa ihan helvetisti, mutta ei se mitään, tehdään sitten huoltojoukoista se mikä vaan pystytään ja laitetaan sisseille kunnolla kampoihin!

Nyt pittää jo lähtee kahtomaan miten isoympyräviestissä käy. Kyseessä siis yksiköiden välinen kilpailu, jossa kymmenhenkisillä joukkueilla juostaan näitä Haminan ympyräkatuja periaatteella nopein voittaa.

"If you're going through hell, keep going" -Winston Churchill

Kuvassa olevilla saatesanoilla alko Kirkkojärven marssia käsittelevä oppitunti, jossa meille kerrottiin mitä on luvassa ja miten siitä selviää hengissä. Edellisessä kirkkistä käsittelevässä postauksessa aavistelinkin jo suht onnistuneesti sitä, mitä oikeestaan on luvassa. Marssihan koostuu siis 4,8km marssiosuudesta, jossa on kolme tehtävärastia, aikaa tämän osuuden suorittamiseen on 50 minuuttia, jonka jälkeen alkaa n. 15 kilometrin pituinen pikamarssi/suunnistusosuus. Tehtäväosuudella kuljetaan määrättyä reittiä, kun taas pikamarssilla joukkueelle osoitetaan rastien paikat, minkä jälkeen reitinvalinnat (eli toisin sanoen marssin pituus) on suunnistajien käsissä. Pikamarssiosuuden puolessavälissä on ammunta- ja käsikranaattirastit, minkä jälkeen juostaan helvetin kyytiä maaliin. Perinteisesti Sissikomppania on juhlinu voittoo, mutta aina silloin tällöin muuan PionK on lyöny voittoputken poikki, ja siihen tähdätään luonnollisesti tänäkin vuonna! Sissikomppaniasta kantautukin semmosta huhua, että niiden kovin vastustaja tulee nimenomaan täältä Kapernaumin kätköistä.

Kyseessä on siis aivan saatanan kova fyysinen rääkki. Vaikkei juostakaan täydessä taisteluvarustuksessa, jo pelkkä ase tuo hommaan mielenkiintoo ihan riittävästi puhumattakaan hämmentävästä +20-asteisesta ukkos/sadesäästä. Toinen hämmentävä asia on se, miten esimerkiks kärkikomppania pelaa taktista peliä ja lähettäävät veksiin 30 miestä kirkkisaamuna. Tämä siitä syystä, että kirkkisjoukkueessa täytyy olla vähintään 15 jäsentä, ja mitä vähemmän jäseniä, sitä pienemmät mahdollisuudet sakkoihin mm. keskeytyksien muodossa. Sinänsä fiksua, jos ajattelee pelkästään kisan voittamista, mutta onko se sitten joukkuehenkeä nostattavaa jos puolet joukkueesta pakotetaan vemppaamaan ja ne 15 top gunia häviäävät siitäkin huolimatta? Minua ainakin hävettäis. Vaikkei meikäläinen välttämättä ookkaan kurssin kovakuntosin jätkä, niin haluan silti olla tässä hommassa mukana, kävi miten kävi. Joukkueena mennään loppuun asti!

Jees, mutta nyt pinkan tekoon ja huomenna suunnistamaan! Ens viikolla hassunhauskat liikuntakisailut jatkuu suunnistusmestaruuskilpailujen merkeissä, mutta niistä kinkereistä enemmän tuossa loppuviikosta sikäli mikäli torstaina oon hengissä.

Ainiin, kirkkistä voi seurata netistä osoitteesta www.gpsseuranta.net ! Kisa starttaa muistaakseni tasan kaheksalta, PionK:n 2. joukkue (eli me) lähtee matkaan klo 8:15 ja 1. joukkue klo 9:40. Stay tuned.

Noniin mosanderit!

Morttivirheet ovat intissä tapahtuvista virheistä yleisimpiä, ja myöskin niitä virheitä, jotka on helppo välttää olemalla noheva ja käyttämällä järkeä. Seuraavien vinkkien avulla vältytte töhöilyn aiheuttamilta morttivirheiltä ja tupakaverien ja/tai varusmiesesimiesten naureskelulta tai vaihtoehtoisesti mielipahalta esim. nälän/kivun ym. ikävän olotilan muodossa.

1. Älä unohda/kadota kaapin avaimia lomille. Itse asiassa, älä edes ota niitä mukaan! Mitä helvettiä lomilla muka tekee kaapin avaimilla? Ei mitään, ne vaan häviää. Jättäkää avaimet siis leirien ja lomien ajaksi vaikka tyynyn alle tai tupakaappiin jemmaan. Ei oo nimittäin kovin mieltä ylentävää tulla lomilta kassulle ja tajuta että perskeles, avaimet hukku ja huomenna ois leirille lähtö.

2. Älä nukahda kipinään. Sen lisäksi, että edellä mainittu töhöys on vartiorikos (HUOM!! RIKOS!!), josta SAA esaa ja pekkaa, niin voi veljet miten lystiä on herätä siihen että sukat/pipo/kengät/makuupussi/telttapatja/teltta käryää yöllä. Palovaaran lisäks kylmästä teltasta herääminen esim. talvella on hyvin epämiellyttävää puhumattakaan siitä, että 30 asteen pakkasilla sieltä teltasta ei välttämättä herätä, jos kipinä on sammunu jo alkuyöstä... Noin niinkun ajatuksena. Älkää nukkuko kipinässä. Jumalauta

3. Käytä omia saapassukkia. Ei ehkä niinkään kesämorteille, mutta varsinkin talvella tämä korostuu. Kesällä oon pärjänny käyttämällä pelkkiä intin alussukkia ilman mitään sen kummempaa, mutta kylmemmille keleille suosittelen tollasia merinovillasia vaellussukkia, joiden kanssa sitten ihan perinteiset mummon kutomat villasukat jalkaan niin hyvin pärjää. Intin saapassukat on omasta mielestä ainakin sen verran naurettavat (sukat makkaralla), että oikeestaan P2-viikosta alkaen oon käyttäny vain ja ainoastaan omia sukkia. Sukista vielä sen verran, että vaihtakaa niitä sukkianne maastoharjotuksissa. Helvetti vieköön niitä jalkapohjia, jotka on muhinu samoissa sukissa koko viikon, puhumattakaan eräästä taistelijasta, joka ei ottanu pakkassaappaita jalastaan AUK:n linjaharjotuksen aikana. hrr..

4. Leirillä ei voi olla liikaa mässyä. Jos se puolen kilon irttaripussi tuntuu paljolta, niin ei se pojat ole. Myös välipalakeksejä ja tonnikalaa kannattaa varata mukaan, illalla teltassa on mukava napostella jotain muutakin kun valtion tarjoamaa iltapalaa. Gonavinkkinä vielä semmonen, että pakatkaa irttarit muovipussiin, paperipussi ja karkit nimittäin tykkää fuusioitua yhdeksi suureksi candykingiksi kosteella säällä.

5. Muistakaa juoda sitä nestettä! Varsinkin talvella tämä unohtuu ihan jo siitäkin syystä, että vesipullo menee umpijäähän... Isot pojat sanoo, että kun kenttäpullon laittaa roikkumaan morttiremmistä kaulan ympärille takin sisään, niin juoma pysyy sulana! Ite ratkasin ongelman siten, että ostin Varustelekasta tommosen kahenkympin juomarakon, jolle on itseasiassa varta vasten suunniteltu tasku tetsarin selkäpuolella! Eli juomarakko on saatanan kätevä, koska siellä neste pysyy sulana ja kätevästi mukana, puhumattakaan siitä, miten mukava esimerkiks marssilla on hörppiä letkusta. Suosittelen ehdottomasti.

6. Älkää movettako/perseilkö/töhöilkö siinä toivossa, että välttäisitte vuoden nakin. Kuskeille on aina paikkoja, eikä motivaatio-AUK ole välttämättä pelkkä tornari... Sivusta seuranneena ja kokemuksen syvää rintaääntä kuunnelleena voin moiset havainnot todeta. Movettaminen on muutenkin hyvä keino ns "kerätä pisteitä" palvelustovereiden silmissä.

7. Älkää vittuilko alikeille/kokelaille. Pilkka osuu lopulta omaan nilkkaan, uskokaa pois.

8. Otsalamppu/taskulamppu ja puukko mukaan heti alusta alkaen! Jos niitä ei muuhun tarvii, niin puukolla voi kaivella kynnenalusia ja taskulampulla tonkia kaappia hiljaisuuden aikana. Niitä kuitenkin tarvii joka maastoharjotuksessa aivan satavarmasti.

9. Pitäkää kaappi hyvässä järjestyksessä. Pikkasen kun kehtaa nähdä vaivaa kaappinsa eteen, niin helpottaa elämää huomattavasti sillon, kun oppitunnille aikaa 5minuuttia ja varustukseen kuuluu just se kompassi, jota ei oo vielä ikinä tarvittu. Helpottaa aika paljon kun tietää, mihin sen on jemmannu. Suosittelen pitämään taisteluvarustukseen kuuluvaa kilkettä tetsarissa aina kun niitä ei tarvii. Nopeuttaa tetsaamaan lähtöökin huomattavasti kun ei tarvii jäädä penkomaan jotain random sysäriä kaapinpohjalta vaan pystyy heittämään liivin niskaan tosta vaan.

10. Opetelkaa putsaamaan ase fiksusti. Joskus (lue: aina) on kiire lomille, ja varsinkin ennen asetarkastusta. Osta Boresnake, jolla nopeutat putsaamista ainakin 3-5 minuuttia, kun piipun putsaukseen ei tarvii pyöritellä mitään sillatuppoja, vaan piippukäärmeen voi vaan kiskasta pari kertaa läpi ja samalla vaivalla putsaantuu patruunapesäkin. Muutenkin putsatessa keskity kriittisiin paikkoihin, turha jäädä hinkkaamaan mitään takatähtäintä viideks minuutiks, koska se tuskin vaikuttaa aseen taistelukuntoisuuteen kovin merkittävästi.

11. Ole ripeä. Armeijassa on aina kiire, ja hitaat miehet erottuu joukosta aivan varmasti. Opettele tekemään punkka alle kymmeneen, mieluiten viiteen minuuttiin, ota seuraavana päivänä tarvittava varustus hollille jo edellisenä iltana yms. yms. Yksinkertasia juttuja ja ennakointia, jotka tuntuu intissä unohtuvan melko monelta.

12. Jeesaa kaveria. Kaikki ei vaan osaa, ja intissä joukko on yhtä hidas kun sen heikoin lenkki, eli jos yhdeltä mieheltä on vasemman jalan saapas hukassa, niin siinä vaiheessa kaikki muutkin odottaa, että viimenenkin äijä saa varustuksen lähtökuntoon. Kattokaa vähän niitten hitaimpien kavereiden perään, se on koko joukkueen etu (ml. juuri sinun!).

13. Älä valita turhasta. Kyllä, intti on vitun paskaa, varsinkin eka viikko tuntuu helvetiltä, kun kaikki vaan huutaa ja pitää herätä kuudelta yhyy. Suurin osa tottuu siihen, ja ne jotka ei totu, on niitä kuuluisia "pisteiden kerääjiä". Sama homma leireillä: on kylmä, pimeetä ja silti vaan pitäs hommat saada tehtyä. Kannattaa miettiä että onko parempi tuhlata aikaa ja energiaa avautumiseen, vai tehä se homma kunnolla loppuun ja päästä telttaan ottamaan lepiä. Kyllä me alikit ja koksut tiedetään, että tässä hommassa ei aina oo järkee, mutta silti ne hommat vaan on tehtävä loppuun vaikka mikä olis.

14. Älä hölmöile iltavapailla. Äläkä varsinkaan kassulla iltavapaiden jälkeen. Esaa ja pekkaa irtoo luvattoman helposti kännitörttöilyistä.

Siinä nyt on muutama käyttökelponen vinkki tuleville tappelijoille. Muistakaa hajota hyttysiin ja tulevaan syksyyn!

Kirkkiksestä

Juhannukset juhlittu ja jälleen sotima-asiat kristallinkirkkaana mielessä. Viime viikko meni lähinnä smurffit päällä suunnistaessa ja keskiviikkona juostiin 5km maastojuoksukisat. Tavotteena oli selvitä maaliin asti, koska nuo intin lenkkarit aiheuttaa aivan saatanallista kipua molemmissa polvissa, mutta gonavauhdin ja riittävän kipulääkityksen turvin juoksin ihan mukavan ajan. Ite kisa oli yllättävänkin kovatasonen, lupailee hyvää torstaina kuumottavalle KIRKKIKSELLE!!!!!!!

Kirkkojärven marssi. RUK:n legendaarisimpia tapahtumia, jossa kisataan joukkuekoossa (PionK:sta 1.J ja 2.J) suunnilleen 20 kilometriä pitkällä reitillä. Suunnistaminen on luonnollisesti joukkueiden vastuulla ja kilpailun luonteesta johtuen suurin osa matkasta taitetaan juosten, taisteluvarustuksessa tietenkin. Juoksun keskeyttää ainoastaan tehtävärastit, joissa ammutaan, heitetään käsikranaattia ja arvioidaan etäisyyksiä till exempel. Helvetin kovasta rutistuksesta on siis kyse: viime kurssin 2. PionJ oli kuuleman mukaan kantanu yhtä jätkää viimesen kolme kilsaa kun voimat oli loppunu kesken...

Välttääkseni edellämainitun oonkin tässä tehny jo eto suunnitelmat energia- ja nestetankkauksesta ja siitä, miten ylipäätään aion säilyttää jonkinlaisen toimintakyvyn kisan aikana. Tiistaina ja keskiviikkona tavotteena syödä aivan helvetisti ja tankata nestettä, ite marssille ois suunnitelmissa ottaa energiageelejä ja välipalakeksejä mukaan, vettä unohtamatta. Kelikin näyttäs suht hämmentävältä: 25 astetta lämpöjä, sadetta ja ukkosta?! Ihan kun yks noista ei ois jo riittävän paha niin mitähän siitä tulee kun juostaan vaatteet märkänä ukkosmyrskyssä hellekelissä...

TST-TJ 0

Rukin vika taisteluha(r)jotus takanapäin ja edessä enää Pahkis ennen koksuuntumista! kjeh. Leirimeininkejä siis.

Maanantaina aikalailla normaalit leirillelähtösetit: materiaalin varaaminen, pakkaaminen, naaman maalaaminen yms yms. taisteluun valmistavat rituaalit. Aamu sai varsin onnellisen päätöksen paristakin syystä. A) ehdittiin aikamääreeseen, B) aurinko paisto vaikka lupaili sadetta ja C) mentiin MODUULIAUTON KYYDISSÄ!!! no more walking! Ruokailu tosin oli mielenkiintonen: viikko-ohjelmassa merkattu ruokailu Mukessa; syötiin pakkiruoka 20 metriä muken ovelta ja kateltiin samalla kun sissit pääs helikopterin kyydissä harjotusalueelle... Näissä YTH-harjotuksissa on kyllä aina ihan eri meininki noihin omiin perusharjotuksiin verrattuna johtuen just tämmösistä vtun helikoptereista ym. kalustosta.

SissiK goes heko

Pioneerihommat starttas tunnin moduulikyydin jälkeen sirotemiinotteen raivaamisella, jossa meidän ryhmä pääs toimimaan räjäyttävänä ryhmänä. Parhaita hommia, ehdottomasti. Raivaustehtävän jälkeen siiryttiin muutaman mutkan kautta ryhmitysalueelle ja lyötiin teltat pystyyn illankähmässä. Vähän ennen yhtätoista taivas sitten repes ja vettä tuli aivan saatanasti! Onneks illalla ei ollu enää kipinävuoroo kummempaa ohjelmaa ja pääsin nukkumaan jo yhen aikoihin.

TVÄL-miehen työkalut

Tiistaina herättiin 0515 sateen ropinaan ja lähettiin oikeestaan saman tien ajelemaan kohti jääkäreiden ryhmitystä, koska meidän tehtävänä oli tukee niiden hyökkäystä.  Noh, siinä ruokailtiin vesisateessa, minkä jälkeen venailtiin about 45 minsaa sitä, että jäksyt saa syötyä, tuotua ajoneuvot (jotka oli muuten Paseja) paikalle ja annettua hyökkäyskäskyn. Käskyn jälkeen saatanan kiireellä autojen kyytiin ja köröteltiin kohti jalkautumisaluetta, missä sitten ukot ulos autosta ja putkiraivaimet kantoon. Varustus oli lievästi sanottuna puutteellinen, koska edellisenä iltana joukkueen varajohtajaa tais kiinnostaa enemmän lämmin teltta kuin materiaalin varaaminen sateessa...

Käveleksittiin sitten siinä jääkäreiden perässä aikamme, kunnes satuttiin vihollisen suojamiinotteen etureunalle. Puolistuntisen odottelun ja skappareiden möykkäämisen jälkeen saatiin vihdoin käsky liittää pura ja raivata aukko miinotteeseen. Ite raivaaminen meni hyvin, mutta kaikki sen jälkeinen toiminta voidaan kiteyttää sanalla "sekava". Jääkärit juos miinotteeseen (normaalisti), ryhmästä hukku kaks jäsentä koska pöheikkö ja hetken oottelun jälkeen jatkettiin matkaa ilman niitä. Käveltiin johonkin risteykseen, mistä jatkettiin hyökkäystä jääkäreiden johdolla joku pari kilsaa. Lopulta saatiin sitten radiolla viesti, että "pioneerit takasin, lähetään seuraavalle tehtävälle". Turhautuminen oli aika kova, kun oltiin eka sykitty helvetisti putkiraivaimen kanssa, kävelty kilometrejä ilman mitään tietoo päämäärästä ja lopulta käännytetty sitten takasin just ennen viholliskosketusta. Vesisateessa.

Jos tuntu meidän toiminta sekavalta, niin ei ne jääkäritkään ihan mitään seppiä omissa hommissaan ollu: meidän joukkueesta oli kaks äijää jääkäreiden mukana hyökkäyksessä ja pojat kerto vähän semmosta tarinaa että ryhmänjohtajat oli suunnilleen vaan huutaneet toisilleen, etenemismuodot oli perseestä ja suunnistajat oli aivan hukassa. Mietin vaan,  että kun jääkärit ei kerta tee oikeen muuta kun just tota tetsaamista, ja sekin tuntuu menevän paskemmin kun mitä meillä, niin missä jamassa tämä SA-jalkaväki lopulta onkaan.... Noh, ei siitä sen enempää.

Ruokatauolla nähtiin jumalauta panssarivaunuja!! Jääkärikomppanian pääosat nimittäin oli saanu ajokikseen ihan ihka-aitoja panzerwageneita. Tää on just sitä YTH-magiaa...

Iltapäivästä raivailtiin vihollisen tavanomanen miinote, jossa sain puomimiehen nakin... Vaativa tehtävä siis kyseessä. Haastetta kuitenkin tuli yllättävän rankkasateen muodossa, varsinkin kun sadevaatteet oli miinotteella muutaman sadan metrin päässä. Älysin onneks suojautua vieressä olleeseen rumpuputkeen, josta sain myöhemmin palautetta sekä komppanian päälliköltä että varapäälliköltä...

Viksut pärjää aina, myös sateella.

Keskiviikkona toimin ryhmänjohtajana aamulla tulppatehtävän, eli nopean suluttamisen harjottelussa ja iltapäivällä raivattiin jälleen tavanomainen miinote. Tamin jälkeen lähettiin raivailemaan ilmantorjuntapatterin alueella olevaa sirotemiinotetta ja kolmatta kertaa putkeen meidän ryhmä toimi miinantallaajina, eli paikantavana ryhmänä. Ei siinä mitään, ihan lepposia hommia, vaihtelu ei kuitenkaan ois ollu pahitteeks. Loppuhuipennuksena sitten räjäytettiin kaikki 20 miinaa yksittäispanoksina ja skapparit teki peliliikkeen ja päästi IT-porukan räjäyttämään. Varmasti ikimuistonen ilta monelle normaalisti johtokontissa istuvalle jannulle.

Torstaipäivänä vedettiin sitten loppuhuipennuksena tulppatehtävä koko joukkueen voimin. Ensimmäinen yritys meni niinsanotusti persiilleen, joten lastauduttiin uudestaan ajoneuvoihin ja toisella yrityksellä saatiin homma käyntiin niinkun pitikin. Sykittiin miinat maahan varapäällikön valvovan silmän alla ja taisteltiin vihollista vastaan urhoollisesti tuhoten tämän panssarivaunu. Lopulta vihollinen kuitenkin kävi ylivoimaseks ja kolmihenkinen ryhmämme joutui irtaantumaan vasten tahtoamme. Ite vedosta jäi ihan saatanan hyvä fiilis ihan jo senkin takia, että skapparit ei keksiny muuta haukuttavaa kun pari rikkonaista telamiinaa.

Iltapäivällä pidettiin ehkäpä RUK:n historian eeppisin palautetilaisuus ja RUK-aikani toiseksi pikaisin ruokailu. Kuumoteltiin siinä jätkien kanssa että perkele nyt muuten juostiin kassulle, koska pioneereilla on kuulemma ollu perinteenä hölkytellä tst-juoksua takasin kasarmille YTH kakkosen päätteeks. Ihme kyllä, päästiin moduulilla kassulle asti ja materiaalin välppäys suoritettiin ennätysajassa, eli päästiin käymään suihkussa jo ennen ruokaa!

Illalla tunnelmat hieman synkkeni, kun tajusin että perjantaiks pitäs valmistella kaks koulutuskorttia semmosista aiheista joista meikällä ei ollu hajuakaan. Siinä sitten illalla harjottelin raskaan kertasingon käytön ja sain perusteet koulutuskorttiin, mutta sähkösytytysjärjestelmä kuumottaa vieläkin. Kymmenen jälkeen alottelin RSKES-korttia ja siitä tuli jopa ihan kohtalainen, toisin kuin toisesta kortista, jonka tekemisen lopetin siinä vaiheessa kun kuulin hämmentäviä ääniä päässäni ja kello alko lähestyä yhtä. Kahen tunnin yöunilla kuitenkin ihan livakka suoritus omasta mielestä.

Perjantaipäivänä käytiin ampumaradalla, mutta siitä keikasta ei jääny jälkipolville mitään kerrottavaa. Iltapäivällä pidettiin ehkä maailman kummallisin teksi... Tupakaverin kaappi oli käytännössä pyörremyrskyn jäljiltä ja siitä huolimatta päästiin ekalla läpi. Joku vois puhua koksujen gonahtamisesta (TJ 4).

Jees, ens viikolla luvassa suunnistusta, kuumottavat rastikoulutukset ja keskiviikkona maastojuoksukisat ennen neljän päivän lomia. Täältä tähän, jatketaan juhannuksena!

Komennus on plussaa!!

IH-rynnäkkö ja lomat alkaa taas pikkuhiljaa olemaan takanapäin ja pienen säätämisen jälkeen istuksin jälleen bussissa kohti Haminaa. Recappia viikon tapahtumista seuraa nyt.

Ollaan loogisia ja alotetaan maanantain hommeleista: päivän aiheina tosiaan pioneeritiedustelu ja putkiraivainryhmän toiminta. Olosuhteista sen verran että lämmintä oli semmonen 28 astetta ja vedettiin sirpaleliivit päällä koko päivä, mutta eiköhän ne avautumiset oo jo kuultu, eli kerronpa nyt mitä siellä tehtiin (hikoilun ohella). 2. joukkue, eli me, alotettiin päivä kolmen tunnin pioneeritiedustelurastilla, jossa eka kuunneltiin ja katseltiin perusteet koko hommasta. Kysehän on siis melkolailla itsetuhoisesta tehtävästä: tiedusteluosasto, johon kuuluu joukkueenjohtaja, lähetti, kolme ryhmänjohtajaa ja niiden taistelijaparit, lähtee tiedustelemaan vihollisen tukikohtaa ympäröivää suojamiinotetta. Suomeks sanottuna tämä tarkottaa sitä, että ryömitään yöllä keskelle vihollisen miinotetta ja sen lisäks että koitetaan selvitä hengissä, yritetään myös saada vähän tietoja ite miinotteesta. En välttämättä olis vapaaehtonen moiseen hommaan...

Ruuan jälkeen vaihdettiin hommia ykkösjoukkueen kanssa ja lähettiin hyökkäilemään putkiraivaimen kanssa! Purahan on ehkä yks legendaarisimmista pioneerivälineistä telamiinan ohella ja nyt oikeestaan selvis osittain että minkä takia. Putkiraivain on siis tankopanoksista (= putki täynnä räjähdeainetta) koostuva 20m pitkä, noh, putki, jonka kanssa juostaan edellisenä yönä tiedustellun suojamiinotteen reunalle, työnnetään raivain miinotteeseen ja räjäyttämällä raivataan aukko jalkaväelle miinoitteen läpi. Simppeliä? Minustakin. Pahkajärven ampumaleirillä (tai ehkä jopa ens viikon YTH:lla) puran mahtavuus vasta oikeesti härmistyy, kun päästään räjäyttämään saatana 20 kiloo TNT:tä, eli kova pura! Mahottoman miehekäs ajatus jo nyt!

Tiistaipäivänä koettiin taas paluu P-kauteen, kun koko päivä särmättiin sulkeisissa iltapäivän paraatia varten. Jumalauta että tuli kyllä huomattua miten helvetin vaikeeta se marssiminen oikeesti onkaan... Ite juhlasta ja paraatista en muista oikeestaan muuta kun sen, että oli aivan vitun kuuma! Hiki valu joka paikasta kun seisottiin auringon kuumotuksessa kuuntelemassa jotain damn saarnoja ja juhlapuheita... Vääpelille ja VMTL-vempuloille kiitokset huollon järjestämisestä just ennen paraatimarssia, vesi teki aika kutvanaa siinä vaiheessa kun oltiin hikoiltu yli 9000 litraa päärakennuksen pihalla.

Tiistai-iltana koitti kauan odotettu IH-rynnäkkö! 17:45 poistuttiin yksiköstä ja jumalattoman kokonen telamiina tipahti hartioilta siinä samassa kun lähdettiin taivaltamaan auringonpaisteessa kohti bussiasemaa. Kotimatka tuntu aivan saatanan pitkältä, kun en meinannu saada ensinnäkään ruokaa mistään, mutta Kouvolan mutut pelasti saatanan kalliilla (8,50€) rullakebabilla. Helevetin väsyneitähän sitä oltiin kun vihdoin joskus puolen yön seutuja selvisin Siilin juna-asemalta kohti kotia. Onneks oli voileivät valmiina oottamassa.

Ite rynnäkköhän suju omasta mielestä aika sujuvasti, koska olin tehny suurimman osan työstä jo etukäteen: heti ekana päivänä, eli keskiviikkona tein sopimuksia 940 euron edestä! Torstaina taisin tehä 250 euron eestä rahoja ja perjantaina sain vaan satasen kasaan, eli kokonaissaldo tais olla lopulta 1290 euroo. Tavotteena joka rynnäköitsijällä oli tuhat euroo, eli tavotteeseen päästiin oikein mukavasti! Perjantaina kävi kyllä selväks miten hanurista tuo homma ois ollu, jos en ois saanu noin montaa diiliä sovittua jo ennen rynnäkköö: soittelin ja kiertelin pitkin lapparia, mutta ei porukka oikeen lämmenny meikäläiselle. Rahankerjuutahan tää koko homma käytännössä on ja sen kyllä huomas, mutta eipä se mittään, iso kiitos kaikille niille firmoille ym. tahoille, jotka lähti mukaan meidän tukemiseen!

Viikonlopun makoilin mökillä hyvässä seurassa grillaillen ja naatiskellen auringonpaisteesta, joten voitte vaan kuvitella miten paljon vitutti taas lähtee takasin kassulle, varsinkin kun huomenna lähetään taas maastoon neljäks päiväks. Pakko vaan lohduttautua sillä, että tää on viimenen taisteluharjotus koko rukin aikana! Enää pahkis ja joha tämän jälkeen ja sittenpä alkaakin kurssi olla paketissa!

Kirjottelen varmaan tossa juhannuksen seutuun jotain "how to make it in army"-tyyppistä postausta uusille morteille, jos joku II/13-tappelijoista tätä paskaa lukee. Stay tuned.

RYNNÄKKÖÖN!!

Ensimmäistä kertaa koko rukin, tai koko intin aikana ei vituta lähtee lomilta kassulle! Syy tähän on edessä kuumottava IH-rynnäkkö. Tietämättömille kerrottakoon, että kurssin toiminta rahotetaan lähes täysin joko omasta pussista tai sitten myymällä ilmotuksia(=mainoksia) kurssikirjaan. Nyt sitten tähän ilmoitushankintarynnäkköön valittiin 110 nohevinta uo:ta, joilla oli eniten esisopimuksia tehtynä. Itellä oli 17 yhteydenottoo ja tällä hetkellä 5 varmaa nakkia ja sopimusten arvo on n. 850 euroo, josta 10% kilahtaa omaan taskuun kulukorvauksena. Ite rynnäkköhän on seuraavanlainen: meidät lähetetään komennukselle tiistaina klo 18 omalle kotipaikkakunnalle tekemään näitä ilmotushankintasopimuksia. Käytännössä tämä tarkottaa sitä, että herään kuudelta ke-pe, duunaan ilmotushankintaa 8-17 ja loppuaika käytännössä vapaata! Komennus päättyy perjantaina klo 1800 ja samassa ajassa alkaa viikonloppuvapaa! Mahtawwaaaaaaaa sanois radiomainoksen ukkeli.

Muutenpa ei kurjuutta kummempaa, aurinko paistaa ja hyttysiä riittää vitusti liikaa. Ens viikon ohjelmassa tais olla maanantaina pioneeritiedustelu/pura ja tiistaina on yks koe ja puolustusvoimain lippujuhlan päivän paraati, minkä jälkeen sitten komennukselle ja kotona oon joskus puolen yön maissa.

Kuvia menneiltä viikoilta, näitä ei saa saatana lisättyä mokkulalla niin nyt tulee sattumanvarasessa järjestyksessä.

PionK särmänä omaistenpäivänä

YTH 1 ja gonahtanut tst-lähetti uo Rantsi

Hämmentävä tähystyskupu Salpa-linjalta

Ruotsalaisten taidonnäyte korsun naamioimisesta. "Toimii se Tukholmassakin..." Tavoitteena oli siis mahd. luonnollisen näköinen kallionseinämä

PS. TJ 200 ja sataset vaan paukkuu!